I hate mondays

Tänään on ollut varsinainen Maanantai. En tosin aloittanut päivääni vetämällä itseäni vastapalloon kuten taannoin. Ei, tänään tapahtui jotakin.. maanantaisempaa.

Isä on taas sairaalassa, taas jalkansa takia. Puhuin isukin kanssa puhelimessa tuossa noin tunti sitten. Se oli aika pihalla, voimakkaat kivut ja niihin voimakkaat kipulääkkeet. En tiedä kuinka paljon jalasta on nyt amputoitu vai mikä on homman nimi. Oli vain ihana kuulla isän ääntä. Olen ollut sydänsyrjällään hänen takiansa jo niin monet kerrta. Olenhan se ihminen jolle soitetaan, jos jotakin tapahtuu. Aina sitä pelkää, vaikka tietää, että turha sitä on etukäteen surra. Shit happens, suri sitä tai ei.

No noin vartti sen jälkeen, kun olin herännyt, soitti vuokranantaja. Se oli hilpeä puhelu se. Ja kyllä, edellinen oli sarkasmia. Pääpointti jutussa oli se, että olen kyllä hyvä vuokralainen ja meillä ei ole ollut onkeleita, mutta hän tarvitsee tämän kämpän itselleen. Allekirjoitetaan paperit tällä viikolla. Surullista se on, sillä rakastan tätä kämppää. Vaikka ahdas onkin. Minneköhän sitä joutuu?

I want...

Mitäpä minä en haluaisi? Uudet kengät ovat must, Sonisphere lippu on myös must, uimahallin "sarjalippu" olis myös hyvä olla ja jos jostain rahat repis kuntosalin jäsenyyteen. Ja nyt en puhu siitä kämäsestä paikasta omassa kotikylässäni... Uusia vaatteita, uutta kaikkea.

Olen kyllästynyt olemaan oma vanha itseni. Ei tästä kuitenkaan taaskaan mitään tule. Suuret on suunnitelmat, mutta eihän selkärangattomalla ole tahdonvoimaa. Enkä uskalla ottaa sitä ensimmäistä askelta tosissani. Ja kuitenkin unelmoin näyttäväni Dita Von Teeseltä...edes hieman. She's puuuurfect. Olen valovuosien päässä siitä, että minulla olisi vartalo. Minulla on pää, hyväs sääret ja mukavat rinnat, mutta muuten olen vain massaa.

Katselin tuossa netistä kaikkea kivaa vaatetta. Ilmeisesti minulla on aivan erilainen käsitys siitä mikä on XL-kokoinen nainen kuin noilla liikkeillä. Tai sitten he ovat oikeassa ja oma käsitykseksi on vääntynyt, maailmanmenossa kieroutunut. Se olen edelleen minä joka en sovi.

Joulu tuli, joulu meni

Hassua miten sitä äheltääkään kolmen vaivaisen päivän takia. Minulle joulu on kolmepäiväinen, Jouluaattom joulupäivä ja tapaninpäivä, that's it. Monille joulu alkaa ensimmäisestä adventista ja päättyy loppiaiseen, huipentuen noihin kolmeen päivään. Minä laitoin jo joulukuusenkin takaisinn laatikkoonsa odottamaan ensivuotta ja seuraavaa joulua. Olihan se nätti kuusi, valkoinen ja koristeetkin olivat kivat... mutta koska olen kissanvahtina vielä noin viikon verran.... Se katti rakasti mun kuustani enemmän kuin minä... mutusti sitä ja silleen. Eipä taida muovikuusi tehdä poikaa kissan ruoan sulatukselle. Joten laitoin sen kuusen pois, ihan oman mielenterveyteni vuoksi.

Painoa on tainnut nousta hieman, mutta olen syönyt ihan hyvällä omalla tunnolla, jos vaikka kuuluisi siihen joukkoon joka ensi torstaina vannoo laihduttavansa muutaman kilon. xD Uudenvuoden lupaukset vain harvoin pitävät.

Lahjasaalis oli tänä vuonna aika... riittävä. Onhan autoani korjattu jo niin isolla rahalla, enkä itse ole maksajana toiminut, joten en oikeastaan edes odottanut mitään suuria.  Muutamia ihan helmiä oli joukossa. Äidiltä sain Lohikäärme koristeen, punaisen. En muista enää mistä aineesta se oli tehty, mutta kiinalaisilta äippä sen oli hankkinut. Tosin vain Helsingistä, ei sentään Kiinasta asti. Se on upea. Ihastelin samanlaista jo tämän kuun alkupuolella Raisiossa. Äidin mieheltä sain pyytämäni suihkuverhon, siinä on veriset käden jäljet ja se veri valuu noroina siitä alas. Se on upea. ;D Hymyilyttää aina kun sitä katson. Siskoilta sain kynttilöitä, veljeltä tuikitarpeellisen keittiöjakkaran, joka muuten sointuu sisustukseenkin... kylle se Hobitti tietää mistä siskokulta tykkää. Hobitille minä teetätin hupparin, jossa takana teksti 'I don't know the question, but beer in the answer'. Mummulta sain pienen rasiallisen lusikka leipiä. Rakastan lusikkaleipiä. Samanlaisen lahjan sai myös Hobitti ja serkkuni.

Kavereiltani sain ihania lahjuksia myös. Eräältä ihanan punamustan unensiepparin, jossa kirkas kristalli keskellä. Toiselta sain kauratyynyn ja pyytämöni kirjan Dita Von Teesestä. Muuta tavaraa tuli myös saatua, mutta en kuitenkaan jaksa romaania kirjoittaa. Mutta joka ikistä lahjaani rakastan.

Joten Hyvää joulua kaikille, vaikka näin jälkikäteen ja hauskaa uutta vuotta jok'ikiselle.

Täällä tuoksuu joululta.

Täällä tuoksuu joululta. Leivoin ruskeita pipareita tai jos tunnet ne paremmin siirappileipinä ja muutama joulutorttukin tuli väännettyä, kymmenen itseasiassa. Ne kyllä tulee syötyä ennen aattoa, mutta luultavasti mummulassa niitä saa. Mahdollisesti, ellei mummu unohda niitä vaihteeksi uuniin, kuten lähes joka vuosi. Kaipa sekin on eräänlainen traditio. xD

Illalla saunan jälkeen ajattelin lysähtää nojatuoliin lukunurkkaukseeni ja juoda glögiä ja syödä niitä pipareita. Eipä paratiisiin enempää vaadita.

Retail therapy

Retail therapy is shopping with the primary purpose of improving the buyer's mood or disposition. (1) Often seen in people during periods of depression or transition, it is normally a short-lived habit. Items purchased during periods of retail therapy are sometimes referred to as "comfort buys." 
Or so says wikipedia. ;D

Lauantai oli piiiitkään odotettu päivä, mielipuolisen shoppailun päivä. Ja päivän onnistumista mittaa matti kukkarossa ja hoosiannaa huutavat jalat. Molemmat asiat saavutettiin.

Päivän suunnitelma... IKEA, Plantagen, Hong Kong, Mylly, Bauhaus. Bauhaussiin ei ehditty, ja Myllykin juostiin läpi xD, mutta hauskaa oli. Ikeaan jäi reippahasti rahaa ja paljon tavaraa mukaan. Vielä kun viitsisi keikuttaa vanhat hyllyt varastoon ja uusi tilalle. Billy on elämäni mies, vaikka onkin vain 80 senttiä leveä ja 106 pitkä. *kika*. Reissulla upposi noin kolmesataa rahaa ja vähän tässä ihmetellään, että mistäs sitä ruokarahat pieraistaan. No ainakin mulla on nättiä tavaraa ympärillä, I am a material girl in material world and materia makes me happy. Hetkeksi ainakin. Shopatessani tunsin oloni maailman valtiattareksi, voittamattomaksi... Se oli varsinainen adrenaliini ruiske harmaaseen arkeen. Se on makaroonien arvoinen.

Istuma lakko

Olen päättänyt olla eilisestä alkaen istuma lakossa... karkkien suhteen. Ja jatkan lakkoani näillä näkymin jouluaattoon asti. Eilinen sujui hyvin, illalla alkoi tehdäö mieli namuja, mutta päätin syödä ranskalaisia ja lihapullia napostelun nälkääni ja valkosipuli patongin, sellaisen uuniin laitettavan. Tänään ei ole edes tehnyt mieli namuja... vielä. Mutta joulukuun alku onkin aina helpompi kuin loppupuoli. Suklaa kalenteriakaan en tästä nimenomaisesta syystä hankkinut.

Voi herranjesta, mulla on parturi ihan hetken päästä.....

Onko ikinä...

Onko teillä ikinä ollut tunnetta, jolloin kaikki tuntuu menevän päin helvettiä ja silti on oudon onnellinen olo, olo on onnellinen vaikka elämä on yhtä mitään sanomattomuutta...? Sain eilen kännykkääni viestin, että postipakettini on noudettavissa. Olin onnellinen, sillä olin odottanut tuota viestiä kuin kuuta nousevaa. Eilinen oli muutenkin aika paska... auoni ovi saatiin korjattua ja hobittihan korjasi erään vian konepellin alta tiistaina... eilen sitten huomasimme, että siitä on syyläri paskana. Uusi tulee kuluineen maksamaan yli 120 €. Toivoin isältä joululahjaksi jonkin sorttista digikameraa. Taisi jäädä saamatta. Isä osti juuri 60 eurolla osia autooni ja nyt taas, äippä maksaa puolet... mutta kun juuri äipällekin kiikutin Tv-lupa laskuni... ei helvetti! Onmko kukaan muu saanut ikinä syylaria joululahjaksi?

Hipsin äipälle lainaamaan autoa siinä kun 11 korvissa heräsin... join tietenkin aamukahvit ensin. Täällä se vain maistuu niin paljon paremmalle. No hain kuitenkin auton kanssa paketin ja kiikutin sen kotiin. Kotona sen avasin ja kyyneleet meinasivat silmiini kihota. Tilasin joulukuusen, valkoisen. se oli aivan hirveä kapine. Ehkä kun sen asettaa jalkaansa ja asettelee oksat kunnolla... ehkä siitä saadaan kaunis. Ehkä. Mutta nyt vihaan sitä ja kuvassa se näytti niin kauniilta ja tuuhealta. Ei sillä, että tuuheista kuusista pitäisin..en suinkaan viihaan niitä, mutta että tekokuusen metalliosat paistavat esillä... ei perkele. Ei tuu kauppoja. Mutta muuhunkaan ei ole nyt varaa. Ja kaiketi ne metalliosat sopivat esille, sillä eihän tuleva kuuseni koristelukaan ole perinteinen. Ehkä olen pimeässä pari viikkoa jolloin voin kuusen riisua ja haudata sen varaston perälle.

Nyt tarvitsen oluen.

Piece of...

Pieni pala joulua on saapunut kotiini. Ripustin jouluvalon ikkunaani, pyrstötähden. Ehkä se ajaa pois painajaiseni, ehkä..

Paketoin tänään myös ensimmäisen joululahjan. Se oli hauskaa. Joskus pienempänä rakastin paketoimista, se toi jouluaaton jotenkin lähemmäksi, ei tarvinnut enää kauaa odotella, jos kerran lahjojakin jo paketoidaan. Joulukuusikin on hankittu, tai siis tilattu. Tilasin tänä vuonna muovikuusen, vaikka viimejouluna vilä vannoin, että ikinä ei omaan talouteeni tule muovikuusihirvitystä. Mutta, aika muutta ajatukset, tai voin vedota hetkelliseen mielenhäiriöön. ;) No kun kerta tuli hankittua niitä luurankokäsiä ja ynnämuita koristeeksi kuusen niin piti niille hankkia kuusi jota ne näkyy. Kuusi on siis valkoinen, ja plussana on se, että juhannuksena ei tarvitse kirota kuusen neulusia jalkapohjissa. Vaikka kaipaahan sitä kunnonn kuusen tuoksua. Se on aivan huumaava tuoksu, kun sen tuo sisälle sulamaan. Ehkä taas joskus mulla on oikea joulukuusi ja tarpeeksi hulluja sukulaisia hankkimaan mulle sitä... kuusivarkaisiin! No hee hee hee.

Mutta jouluksi mulla on suunnitelmia, pipareita ja glögiä, siivoilua ja muuta. Aattoaamuna lenkille ja hautuumaan kautta kotiin suihkuun. Sitten kahvia ja kuusen koristelu. Ehkä kerrankin toivon, että joulu olisi jo täällä.

Apuuuva

Ei herranjesta kuinka kaavoihini kangistunut olenkaan. Ahdistaa ihan hirveästi ajatus siitä, että saunaan tuleekin joku muu seurakseni tänään. Eikä kyseessä ole mikään ihmeellinen ihminen vaan omat pikkusiskoni. Mutta se on erilaista, poissa mun turva-alueeltani, hämärää.

En haluaisi näyttää ruhoani edes pikkusiskoilleni, vaikka yleinen uimahalli ei tuota ongelmia. En välitä heidän mielipiteistään, mutta siskoni... He ovat molemmat pieniä, pitkähiuksisia, urheilullisia, sellaisia mitä itse haluaisin olla, mutta jota en ikinä saavuta. Kyllä voin menettöö 50-60 kiloa ja silti olla terve ihminen, ihannepainossani ynnä muuta, mutta en ikinä ole niin pieni paikkainen kuin siskoni. Olen heille kummallekin kateellinen... niin riivatun kateellinen.

Onkin ironista, että minä, joka painan reilusti yli 100 kiloa, minä en sairasta diabetesta, mutta molemmat pikkusiskoni, rääpäleet, kumpikin sairastavat. World is a funny, funny place.

Kehu

Viimeyö meni harakoille niin sanotusti. Nukuin muutaman hassun tunnin yhteensä, pienissä pätkissä. Aamulla olin ihan pihalla. Hääräsin siinä omiani ja laitoin itseäni pikkuhiljaa kuntoon. Ajattelin ajella kaupunkiin ja maksaa äidin ja mummun Vironmatkan. Yritin sitä jo perjantaina, mutta matkatoimistolta puuttui nimilista. Tänään onnisti paremmin.

Soittelin mummulle, että jospa hän keittäisi miulle kahvia, kun kuitenkin kuittia tulen tuomaan. Ja sainhan minä kahvia ja hyvää olikin. Oli mummu ihan minua varten ostanut pullaa ja leipää. Montaa siivua en pullaa ottanut ja sämpylöitäkin söin vain yhden. Eihän tällä kertaa ollut nälkä, söin kotona itse tekemääni ruokaa. Sekin on ylpeyden aihe.

Siinä kahvitellessa mummu katsoi suoraan silmiin ja totesi, että sinullahan on tänään nätti meikki. Hymyilin ja kiitin, mummulta harvoin saa kehuja, se on vain hiljaa jos joku ei sitä toisen ulkonäössä miellytä. Sain perjantainakin mummelilta kehuja, oli kuulemma nätit kengät, jos olisi nuorempi niin olisi itsekin sellaiset hankkinut. Tuntuu mukavalta, kun kehutaan. Ehkä tyylini on hieman aikuistunut, vaikka rokkia ja asennettakin löytyy. Mutta kenties ylilyöntejä ei tapahdu kovin usein enään.. who knows.

Ja muutenkin on hyvä olo, eilisen lenkin ja tämän päiväisen kuntosalin jälkeen. Ja jos ne syömisetkin saisi kuntoon.