It's finally Saturday

Elän viikonlopuille ja sitten kun se viimein koittaa olen tympiintynyt ja kyllästynyt... Kotona olisi ollut tekemistä, mutta lupauduin isukille koira vahdiksi ja täällä ei oikein muuta tekemistä ole kuin katsoa elokuvia ja suffailla netissä.Niissähän ei siis sinänsö ole mitään pahaa tai mitään outoa, mutta kun kotona olisi pyykkäämistä ja tiskaamista ja muutakin siivoilua. Vituttaa vaan istua persiillään kun tietää, että ensi viikola pukeudun taas johonki pahuksen säkkiin, kun muita vaatteita ole puhtaana. Olen ollut laiska ja nyt kun olisi ollut enliergiaa... ja vali vali vali ja vali.

Surffataan sitten ihan rauhassa ja tuijotetaan Twilightia. Olen taas hurahtanut ihan totaalisesti siihen. Hetkeksi hurahdus hellitti, mutta nyt kaipaan taas pakoa todellisuudesta joten mikäs sen parempaa kuin Twilight?

Hauska tappa vanha tuttu

Oli ihana saada puhelu ystävältä, jota en ole nähnyt ikuisuuksiin, hän vain ilmoitti, että on tällä suunnalla ja voisi tulla kahville jos sopii. Olin juuri herännyt ja keittämässä itselleni aamukahvia joten totesin, että tottakai ja keitin vähän enemmän. Puheltiin puolisentoista tuntia kaikenlaista ja juotiin kahvia, ihan niinkuin ennen vanhaan niin sanotusti. Oli aivan mahtavaa. Lopulta päädyttiin funtsimaan, että jos pidettäisiin tyttöjen pikkujoulut ensikuun loppupuolella. Vanha jengi taas kokoon, hurraa.

Alkaa tässä aika käydä vähiin ja vieläkin on tiskaamatta, ja pari koneellista pyykkiä pesemättä ja olen kyllä pessyt 11 koneellista parin päivän aikana... uuups... pitäis varmaan pestä useammin ja kukaan ei ole autoa siivonnut eik imuroinut täällä. Daaaaamn. Ja huomenna olisi näihin aikoihin lähdettävä bilettämään, tai ensin auttamaan kamua siivouksessa ja sitten bilettämään. Käydään myös kaupassa hakemassa safkaa ja viunaa.

Jospa poikkeisin isukillekin tässä vaiheessa tänään, jos vaikka olisi kotona ja sain muuten palkankin hurraa.

Kel onni on, se onnen...tuokoon julki!

Eli voiko ihmisellä paremmin olla asiat, kuin miulla tällä hetkellä.

1. Asunto. Vuokraisäntä vaihtui, joten uusi vuokrasopimus piti tehdä ja allekirjoittaa. Alkoi kesäkuu loppua ja siinä samalla mun uskoni, sillä uudesta tyypistä ei sitten kuulunut mitään, ei pihaustakaan. No viime maanantaina, siis viikko sitten, otin jo yhteyttä entiseen v.isäntään, että missä mennään. Totesi vain, että heinäkuun alusta olen tekemisissä uuden tyypin kanssa. Ja onneksi uusi tyyppi ottikin yhteyttä samanapäivänä. Meinasi jo hermo mennä. Ja viikko sitten allekirjoitettiin sopimus, joka on voimassa toistaiseksi. Perjantaina laitoin postiin vuokratakuutalletus paperit, jotta hänkin saisi omat kopsut ja eilen oli mennyt perille. Kyseli, että kenelle olen heinäkuun vuokran maksanut ja totesin, että hänelle perjantai iltana eli 2.7., mutta se saattaa muutaman päivän kestää, hänellä kun ei ole säästöpankissa tiliä, kuten minulla.

2. Koulu. Tänään tuli vihdoinkin tieto, että pääsen haluamaani kouluun, eli lukemaan liiketaloutta ammattikorkeaan. Hihhei. Ei tarvitse muuttaa. Pitää vain pähkäillä miten sitten tulee eteen kun opntotuella elää jne jne. Mutta ne olkoon huomisen murheita, nyt olen aivan liian onnellinen murehtiakseni.

3.Isäni voi hyvin, haava, joka jäi jälkeen kun jalasta amputoitiin varpaat pois, on parantunut hyvin ja isä on entisellään miinus viisi varvasta. Ajaa linja-autoa edelleen silloin tällöin ja niin edelleen. Viimeisen vuoden aikana sekin on ollut erittäin stressaava asia. Mutta nyt on taakka pois harteilta.

Nyt menee niin hyvin, että melkein pelottaa... mitä seuraavasi?

I hate mondays

Tänään on ollut varsinainen Maanantai. En tosin aloittanut päivääni vetämällä itseäni vastapalloon kuten taannoin. Ei, tänään tapahtui jotakin.. maanantaisempaa.

Isä on taas sairaalassa, taas jalkansa takia. Puhuin isukin kanssa puhelimessa tuossa noin tunti sitten. Se oli aika pihalla, voimakkaat kivut ja niihin voimakkaat kipulääkkeet. En tiedä kuinka paljon jalasta on nyt amputoitu vai mikä on homman nimi. Oli vain ihana kuulla isän ääntä. Olen ollut sydänsyrjällään hänen takiansa jo niin monet kerrta. Olenhan se ihminen jolle soitetaan, jos jotakin tapahtuu. Aina sitä pelkää, vaikka tietää, että turha sitä on etukäteen surra. Shit happens, suri sitä tai ei.

No noin vartti sen jälkeen, kun olin herännyt, soitti vuokranantaja. Se oli hilpeä puhelu se. Ja kyllä, edellinen oli sarkasmia. Pääpointti jutussa oli se, että olen kyllä hyvä vuokralainen ja meillä ei ole ollut onkeleita, mutta hän tarvitsee tämän kämpän itselleen. Allekirjoitetaan paperit tällä viikolla. Surullista se on, sillä rakastan tätä kämppää. Vaikka ahdas onkin. Minneköhän sitä joutuu?

Shit hit the fan

Eilinen oli taas niitä päiviä, kun ei olisi halunnut nousta sängystä... näin jälkeenpäin ajatellen.
Aamupuolella kaikki oli ihan jees. Heräilin kymmenen korvissa, join kahvia, hain postin. Ostin tuossa 4.9. riimusetin huuto.netissä, mutta yksi riimu uupui siitä, ja eilen se sitten vihdoin ja viimein tuli myöskin. Tietenkin piti tarkistaa mitä riimu tarkoitti, kun noin paljon huomiota haluaa osakseen. Se oli yksi negatiivisimmista riimuista.

Ja tietenkin ilmenee, että isä oli lähdössä sairaalaan, sillä varpaassa oli mitä oletettavimmin kuolio ja siitä pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Tai näin mie ymmärsin. Isän piti soittaa mulle illemmalla, mutta ei soittanut. Soitin sille aamulla ja se vaan ärähti mulle. Tuli taas kerran sellainen olo, että vittu! anteeksi vain, että välitän. Soitti jälkeenpäin ja pyysi omalla tavallaan anteeksi. Antoi muutamia hommia mulle ja lupasi soittaa, kun tietää jotakin. Tosin mä en saisi soittaa sille. Se vähän loukkaa, mutta hittojako siitä. Rakastan kumminkin sitä niin uskomattoman paljon.

Kaverin kanssa tuli vaihdettua muutama viesti, jotka saivat mut ihan pois tolaltani. Se asia on nyt onneksi selvitetty ja we are back to normal. Mutta näistä asioista johtuen en oikein nukkunut kunnolla viimeyönä. Nalle akinalossa ja tunnin/puolentunnin pätkissä. Heräsinkin jo 7.30. Että näin. Vielä kun isä saataisiin kuntoon, niin elämä voisi palata raiteilleen.

Hukassa

Isä soitti joskus puolen päivää aikoihin, tulisi käymään mun nuoremman pikkusiskon kanssa. Okei, No Problemo. No tulivat hiukan yhden jälkeen. Mukana vain oli isän uusi naisystävä. Jotenkin petyin, mä joudun taas jakamaan isäni. Toisaalta tämä nainen on todella mukava ihminen ja huumorin tajuinenkin. En vain oikein osaa taas oikein suhtautua. Olen hukassa. Toisaalta en halua taas joutua jakamaan isääni kenenkään kanssa, varsinkaan jos se tarkoittaa sitä, että isä joutuu kokoamaan sydämensä palasia kurasta niinkuin ennen. Toisaalta taas isä tuntuu paljon onnellisemmalta kuin ennen. Ei kaada enää ihan kaikkea mun niskaani. Vaikka tuskin tätäkään suhdetta on taivaitten valtakunnassa kuulutettu. Noh katsotaan. Kaipa minä pidän näppini erossa koko asiasta ja katsotaan minne tie vie. Olen oma itseni, vetäköön omat johtopäätöksensä.

Ehkä olen aikuistunut, ehkä en. Haluan vain, että isä on onnellinen.