Puuhailua

On aika Puuha Petemäinen olo, can we do it? Yes we can... ja silleen. Koti  alkaa vihdoinkin olla puhdas, on se aika urakka, mutta fiilis on hyvä.

Suunnitelmissa siis:
-siivota Keittiö, ja imurointi vielä

-pestä pyykkiä Niooh ainakin melkein.... koneellinen pesemättä, mutta olenhan jo noin 13 koneellista pessyt. Kaipa sen voi siis merkata tehdyksi

-tiskata

-siivota auto En imuroinut, but who cares. Vein kuitenkin roskat pois ja toin paljon tavaraa sisälle. :D

-lukea Okei muutama vanha lehti, mutta en niin paljon kuin olisin halunnut... viikko lomaa on aivan liian vähän, vaikka siivoaminen onkin ollut terapeuttista.

-poiketa kaverin luona muutaman kerran  Poikkesin kerran, mutta huomenna menen ja olen yötä, so done. ;)

-tatuoitsijan kanssa suunnitelmat lukkoon ja varaamaan aika tatuointia varten  Done, aika one 4.12.2010 klo 15.00. Enkä malttaisi millään odottaa. Edellisestä tatskasta onkin jo kulunut 2,5 vuotta suunnilleen. Give or take a few months.

-äipän kanssa ruokaostoksille Huomennakin olisin mennyt, mutta en ole tarpeeksi jakomielitautinen ehtiäkseni niin moneen paikkaa samaan aikaan. :)

-työt (3h/vko)Done ja sain parin kuukauden palkankin tänään, hurraa. Tosin nekin rahat laitoin säästöön tatuointia varten.

Että tällasta oli mun lomani.
Huomenna kaverille avuksi Halloween bileiden järjestelyssä, ja jään myös yöksi, otetaan hiukaan viisasten juomaa. Lauantaina menen isän ja isän naisystävän kanssa syömään... siellä siis mukana isä, isän kakarat (kaikki 4), isän naisystävä ja sen lapset. Meitä on lähes 10 sapuskoimassa huomenna. Sitten Halloween bibbaloihin ja yöllä kotio, joten huomenna on vesi päivä.Sunnuntaina 11 jälistä helppimään 50-vuotisille. Keitän kahvia jne jne jne. Tein samaa äipän viiskymppisillä. puoltoista vuotta sitten.

Tänään kävin mummoakin moikkaamassa joka eilen kotiutui venäjän reissulta. Sain tuliaisiksi pyytämäni rintaliivit ja bonuksena aivan ihanan mustan kaulahuivin. Hurraa.

Hauska tappa vanha tuttu

Oli ihana saada puhelu ystävältä, jota en ole nähnyt ikuisuuksiin, hän vain ilmoitti, että on tällä suunnalla ja voisi tulla kahville jos sopii. Olin juuri herännyt ja keittämässä itselleni aamukahvia joten totesin, että tottakai ja keitin vähän enemmän. Puheltiin puolisentoista tuntia kaikenlaista ja juotiin kahvia, ihan niinkuin ennen vanhaan niin sanotusti. Oli aivan mahtavaa. Lopulta päädyttiin funtsimaan, että jos pidettäisiin tyttöjen pikkujoulut ensikuun loppupuolella. Vanha jengi taas kokoon, hurraa.

Alkaa tässä aika käydä vähiin ja vieläkin on tiskaamatta, ja pari koneellista pyykkiä pesemättä ja olen kyllä pessyt 11 koneellista parin päivän aikana... uuups... pitäis varmaan pestä useammin ja kukaan ei ole autoa siivonnut eik imuroinut täällä. Daaaaamn. Ja huomenna olisi näihin aikoihin lähdettävä bilettämään, tai ensin auttamaan kamua siivouksessa ja sitten bilettämään. Käydään myös kaupassa hakemassa safkaa ja viunaa.

Jospa poikkeisin isukillekin tässä vaiheessa tänään, jos vaikka olisi kotona ja sain muuten palkankin hurraa.

Plans

On minulla suunnitelmia monenmopisia. Huomenna tiistaina ajattelin piipahtaa kaverilla kahvilla ja kysäistä josko hän haluaisi tulla seuranani Tiimarin krääsä helvettiin shoppailemaan Halloweenia. Jos ei,, niin menen joka tapauksessa yksin, vaikka rahaa ei olisikaan tuhlattavaksi yhtään. Vituttaa se hieman. Ja sen jälkeen huomenna vielä töihin. Pitää mailata tunnit pomolle ja laittaa kerrankin takaraja, että milloin rahat tarvitsen. Ei ole ollut mitään sellaista vielä.... ja aina niitä rahoja saa kysellä. Luotan kuitenkin rahat saavani, sillä tädistäni on kyse ja meidän välillämme ei ole mitään riitoja ja niin edelleen.

Vituttaa tää näppäimistö, jonka päälle eilen aamusella sitten kaadoin muroja. Saamari, että muutama näppäin on hieman jäykähkö toimimaan.

En ole vieläkään tiskannut saati pessyt pyykkiä. Voisin heitttää koneellisen pyörimään nyt ja viedä toisen koneellisen mamman koneeseen, he kun ovat duunissa. Tekevätkö pitkää päivää, en tiedä. Imuroidakin pitäisi.... piti jo lauantaina, mutta en sitte jaksanut ja seliseliseli.

Joululahjoja mietin... budjetti kusee aikalailla nyt, mutta enköhän jotakin keksi. Ja pitäisi hommata joulukorttejakin, ja postimerkkejä. Mun korttini kun ei mene joulukuussa muutamalla sentillä perille, kun kortit lähtevät ympäri maailmaa, Uudesta Seelannista, Eurooppaa ja Amerikkaan. Kolme tai neljä korttia tulee suomen rajojen sisäpuolelle. Mutta juuh, ajattelin lähettää sekä ostetun kortin, että itse tekemäni... kun en kerran osaa päättää niin en osaa. :D

Hitto kun viitsisi tehdä jotakin, suunnitelmat on hyviä, mutta niistä ei ole paljoa iloa, jos mitään ei niiden eteen tee. Ei ne itsekseen toteudu... kai... en ainakaan luulisi, ei tähän päivään mennessä ole.

Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja keksiä miten saan rahat kasaan tatuointia varten. Varasin ajan ja se on joulukuun 4.

No näi o

Voi jumalauta, mä en tajuu miten joku voi olla niin kiinnostunut toisen elämästä... tai ei, ei elämästä vaan painosta. Ehkä tää homma kirpasiki taas syvemmältä, kuin tajusinkaan.

En voi uskoa, että kaverini vanhemmat jaksavat edelleenkin vatvoa mun painoani tai muistutella siitä. Olenhan ollut kaverini kanssa läheisiä jo melkein 12 vuotta, ja kyllä olen aina ollut iso, mutta mitä vittua se niille kuuluu? Kyllä Unenruhtinaan kannattaisi nyt tulla painonvartijoihin pudottamaan ynnä muuta "läppää" lentää. Ei jumalauta! Onhan tästä mulle sanottu päin naamaakin, mutta silti. Jotenkin vaan tuntuu niin paksulta... pun intended. Ja kun se ei rajoitu vaan niihin vanhempiin vaan olen kuullut, että jopa kaverini mummu on maininnut mun koostani kaverilleni. Miten joillekin se paino voi olla niin saatanan tärkeä asia? Eikö sillä ole mitään merkitystä, että olen kuitenkin ollut enemmän taiu vähemmän mukana kaverini elämässä ja tukenut ja auttanut parhaani mukaan? Ei sillä ei taida olla merkitystä... vaan sillä,että olen laiska ja läski ja työtön. Haistakoon, vetäköön ja painukoon. Mua vituttaa nyt sen verran, että taidan mennä salille ja laittaa rautaa nöyrtymään. Perkele.


Over and out ja anteeksi.

Shit hit the fan

Eilinen oli taas niitä päiviä, kun ei olisi halunnut nousta sängystä... näin jälkeenpäin ajatellen.
Aamupuolella kaikki oli ihan jees. Heräilin kymmenen korvissa, join kahvia, hain postin. Ostin tuossa 4.9. riimusetin huuto.netissä, mutta yksi riimu uupui siitä, ja eilen se sitten vihdoin ja viimein tuli myöskin. Tietenkin piti tarkistaa mitä riimu tarkoitti, kun noin paljon huomiota haluaa osakseen. Se oli yksi negatiivisimmista riimuista.

Ja tietenkin ilmenee, että isä oli lähdössä sairaalaan, sillä varpaassa oli mitä oletettavimmin kuolio ja siitä pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Tai näin mie ymmärsin. Isän piti soittaa mulle illemmalla, mutta ei soittanut. Soitin sille aamulla ja se vaan ärähti mulle. Tuli taas kerran sellainen olo, että vittu! anteeksi vain, että välitän. Soitti jälkeenpäin ja pyysi omalla tavallaan anteeksi. Antoi muutamia hommia mulle ja lupasi soittaa, kun tietää jotakin. Tosin mä en saisi soittaa sille. Se vähän loukkaa, mutta hittojako siitä. Rakastan kumminkin sitä niin uskomattoman paljon.

Kaverin kanssa tuli vaihdettua muutama viesti, jotka saivat mut ihan pois tolaltani. Se asia on nyt onneksi selvitetty ja we are back to normal. Mutta näistä asioista johtuen en oikein nukkunut kunnolla viimeyönä. Nalle akinalossa ja tunnin/puolentunnin pätkissä. Heräsinkin jo 7.30. Että näin. Vielä kun isä saataisiin kuntoon, niin elämä voisi palata raiteilleen.

It's good to feel good

Pyydän heti alkajaisiksi anteeksi jos ja kun typottaa. Vieras kone ja ei niin paras kirjoitus asento. Olen siis kaverini luona tai siis kaverin ja hänen miehensä luona Tampereella tämän viikonlopun ja tämän miehen koneella nyt sitten kirjoittelen. Tykkään kirjoitella tällä koneella muutenkin enemmän kuin kaverini... se kone vihaa minua, mutta tämä antaa mielellään naisen hipelöidä itseään. :)

No juu, siis tilanne katsaus... kirjoitetaanko se yhteen? Hällä väliä, kirjoitan miten kirjoitan. Olen yksin tällä hetkellä sillä kaveri on hakemassa miestään töistä.

Eilen tultiin tänne ja hyvin pian perille tulon jälkeen menimme aa-aa. Kello oli noin 23.oo ja molemmat kanttuvei. Heräiltiin siin kymmenen ajoissa aamulla ja silmöä oli molemmilla hetkeen aikaa riipin raapin päässä. Nettiin vain heti... aamukahvit ehtisi nauttia myöhemminkin, sillä piti facebookiin mennä katsomaan, että joko se sato olisi kypsynyt Farmvillessä. Vitun facebook j ddiktoituva luonteen laatuni. Kaveri paineli pihalle tupakalle ja minä siinä sitten seuraksi..eipä tarvinnut madaltaa ääntään niinkuin sisätiloissa, sillä yötöitä tekevän pitää saada nukkua. Suihkun kautta, vaatteet niskaan ja keskustaan. Käytiin kahvilla ja kierrettiin pari kirppistä. Löytyi kaikkea kivaa. Posliinen kannu, joka on omiaa mehukannuna, Loius Vuittonon laukku... tai siis feikki sellainen, ei kahdellatoista eurolla voi muuta odottaakaan. ;) No ihastuin siihen heti. Hihihihiii. Kaikkea muutakin kivaa löytyi. Kaverin uusi ylpeys kylläkin löytyi Gigantista... pienen pieni astianpesu kone... sellainen joka voisi laittaa vaikka tiskipöydälle. Ja sitte se osti mulle kuulokkeetkin, kun halvalla sai ja viurutin pienen hetken... Mutta lisää myöhemmin ja huomenna Paul Anka. Neljännen kerran herran huomenna näen livenä.