Kel onni on, se onnen...tuokoon julki!

Eli voiko ihmisellä paremmin olla asiat, kuin miulla tällä hetkellä.

1. Asunto. Vuokraisäntä vaihtui, joten uusi vuokrasopimus piti tehdä ja allekirjoittaa. Alkoi kesäkuu loppua ja siinä samalla mun uskoni, sillä uudesta tyypistä ei sitten kuulunut mitään, ei pihaustakaan. No viime maanantaina, siis viikko sitten, otin jo yhteyttä entiseen v.isäntään, että missä mennään. Totesi vain, että heinäkuun alusta olen tekemisissä uuden tyypin kanssa. Ja onneksi uusi tyyppi ottikin yhteyttä samanapäivänä. Meinasi jo hermo mennä. Ja viikko sitten allekirjoitettiin sopimus, joka on voimassa toistaiseksi. Perjantaina laitoin postiin vuokratakuutalletus paperit, jotta hänkin saisi omat kopsut ja eilen oli mennyt perille. Kyseli, että kenelle olen heinäkuun vuokran maksanut ja totesin, että hänelle perjantai iltana eli 2.7., mutta se saattaa muutaman päivän kestää, hänellä kun ei ole säästöpankissa tiliä, kuten minulla.

2. Koulu. Tänään tuli vihdoinkin tieto, että pääsen haluamaani kouluun, eli lukemaan liiketaloutta ammattikorkeaan. Hihhei. Ei tarvitse muuttaa. Pitää vain pähkäillä miten sitten tulee eteen kun opntotuella elää jne jne. Mutta ne olkoon huomisen murheita, nyt olen aivan liian onnellinen murehtiakseni.

3.Isäni voi hyvin, haava, joka jäi jälkeen kun jalasta amputoitiin varpaat pois, on parantunut hyvin ja isä on entisellään miinus viisi varvasta. Ajaa linja-autoa edelleen silloin tällöin ja niin edelleen. Viimeisen vuoden aikana sekin on ollut erittäin stressaava asia. Mutta nyt on taakka pois harteilta.

Nyt menee niin hyvin, että melkein pelottaa... mitä seuraavasi?

Asioilla on tapana järjestyä

Näin äitini aina minua lohduttaa ja tähän päivään mennessä ei ole äippäni väärässä ollut. Aina ei vain jaksa uskoa kun on syvällä, ei jaksa uskoa että se on aurinko joka jossain vaiheessa tunnelin suulta pilkistää, eikä juna.

Perjantaina olin onnellinen, sillä tällä viikolla minun piti mennä kirjoittamaan uusi vuokrasopimus,ja sitten olisi ollut muutto. Tietenkin kaikki asiat kuten uusi asumistuki ja vakuutukset ynnä muut olisi pitänyt hoitaa... Mutta eilen tulikin hyviä uutisia toiselta suunnalta. Nykyinen vuokranantajani oli soittanu minun ollessani lenkillä ja sen jälkeen äidillä... soitin hänelle takaisin ja sainkin kuulla, että saankin jäädä tähän asuntoon, ei tarvitsekaan muuttaa. Toivottavasti herra nyt pysyy päätöksessään eikä liiku kuin tuuliviiri rauhaton. Mä en kestä toista samanlaista jaksoa kuin viimeiset kaks viikkoa on ollut.

On helppo hymyillä ja saan hengitettyä.

Out with the old, in with the... overpriced

Elikkäs asuntoa olin aamutuimaan katsomassa ja asunnonvälittäjä oli myöhässä, no muutaman minuutin, mutta äipän kanssa puhelimessa lörpöttelin kun tyyppiä odotin. Ehkä pyydän liikaa, koska olen täsmällinen ja toivon muidenkin olevan. Näin siis äidille puhisin... ja kysymys oli muutamasta minuutista, ei viidestäkään. Mutta toisaalta olin niin hermona, että ehkä äidille kiukutteluni olikin vain sitä. Pelkäsin itse olevani myöhässä, mutta jouduinkin odottelemaan, en ole kärsivällinen persoona, en ollenkaan.

No puolituntia siellä meni ja lopputulos on se, että ensi viikolla asunnonvälittäjä ottaa minuun yhteyttä ja minätyttö painun allekirjoittamaan vuokrasopimuksen. Ja koska vuokratakuu oli niin suuri niin jouduin taas soittamaan mummulle, että voisikohan hän lainata minulle sen 7oo €. Mä vihaan pyytää rahaa lainaan. Mutta pakkoraolle ei voi mitään. Vuokran saan hoidettu itse, sillä nykyinen vuokranantajani tulee täällä käymään tiistaina ja saan tän asunnon takuurahat takaisin.

Asunto on ihan hyvässä kunnossa ja keittiö on aivan ihana. On paljon kaappi tilaa ja muutenkin keittiö on lähes kaksi kertaa niin iso kuin nykyinen. Mutta loppujen lopuksi mulla on taas tuuria pelissä, sillä siitä on vajaat kaksi viikkoa kun sain tietää joutuvani tästä lähtemään. Nopeat syövät hitaat...eivät.

Mutta nyt pitää hoitaa netti asiat kuntoon, ja hoitaa asioita Kelan kanssa ja vakuutus yhtiön. Ja pitää ottaa selville kuka soittaa sähköyhtiölle ja mikä sähköyhtiö on kyseessä... pitää hommata myös muuttolaatikoita... ja noin miljoona muuta asiaa.

kutinaa vatsanpohjalla

Toivon kai taas liikaa, joudunko taas kerran pettymään?

25 minuutin kulutta minulla on asuntoesittely. En aio asuntoa ostaa, en suinkaan, vuokralle vain. Mutta tiedän jo asuntoa näkemättä, että haluan sen. Suunnittelen jo muuttoa sinne, eikä mitään ole allekirjoitettu, mikään ei ole varmaa. Ja epävarmuus jäytääkin tuolla mahan pohjassa... epävarmuus ja toivo, sekoittuen oudoksi sopaksi jossa ei ole päätä eikä häntää, on vain epämääräinen möykky vatsanpohjalla, vaikea hengittää.. enkä tiedä kumpi on pahempi, toivo vaiko epävarmuus.