Halloweeniin on vielä aikaa melkein pari viikkoa, mutta ei se haittaa. Halloween on vuoden paras juhla ja sitä odotan aina innolla. Tänään kävin hiukan kaupoilla, vaikka ei varaa olisi ollutkaan. Syön varmaan äipällä aika paljon seuraavina viikkoina. No se on sitä työttömän arkea muutenkin.
Mutta siis kaupoilla.. Kävin pilailupuodissa ja kaikkea kivaa oli siellä. Lepakoita ja korppeja ja puuteria. melkein alkaa kuola valua, kun funtsii mitä kaikkea niistä saa aikaiseksi. Tiimarissakin kävin tankkaamassa kynttilä kokoelmaani ja jotain turhanpäiväistä krääsää tuli sieltäkin mukaan ostettua.
No niistä ötököistä ynnämuista saa kivoja joulukuusen koristeita, kun Halloween on ohi. Että mä rakastan mun ideoitani. Tosin en ole ihan varma jaksanko kuitenkaan mitään tehdä. *kika*. Aika näyttää.
20.10.2009
Once more with a feeling!
Taas kerran sitä ihmettelen. Joulu on jo kaupoissa. Miksi? Miksi nyt jo? Lokakuun puolivälin jälkeen heti. Eikö Marraskuun puoliväli riitä, marraskuun alku? Eipä kai. Kohta varmaan jo elokuussa kaupoista saa joulukalentereita ja koristetta jos jonkinlaista. Onko ihme, että hermo menee?
Tosin on mulla pientä joulumieltä havaittavissa. En tosin ole kortteja väkertämässä tai muutakaan. Mutta mietin, että joulukuusen voisi koristella pienillä lepakoilla ja hämähäkeillä, muovisilla tietenkin höpsöt. Ja näin Hello...Halloweenin aikoihinhan kaupat on tota tavaraa pullollaan, jipii! Mietin myös joululahjoja. Yhtäkään en ole vielä hommannut mun hobitille ja kavereille olen jo pohtinut mitä hankkisin, jos vain raha varat antavat periksi. En minä mitää kallista, tosin halvemmaksi tulee ostaa kuin itse ööö... "askarrella". En ole kädentaidoiltani kovinkaan hyvä. :D
Mutta nyt suunta kohta kaupunkia näistä helvetin esikartanoista ja kattellaan.
Tosin on mulla pientä joulumieltä havaittavissa. En tosin ole kortteja väkertämässä tai muutakaan. Mutta mietin, että joulukuusen voisi koristella pienillä lepakoilla ja hämähäkeillä, muovisilla tietenkin höpsöt. Ja näin Hello...Halloweenin aikoihinhan kaupat on tota tavaraa pullollaan, jipii! Mietin myös joululahjoja. Yhtäkään en ole vielä hommannut mun hobitille ja kavereille olen jo pohtinut mitä hankkisin, jos vain raha varat antavat periksi. En minä mitää kallista, tosin halvemmaksi tulee ostaa kuin itse ööö... "askarrella". En ole kädentaidoiltani kovinkaan hyvä. :D
Mutta nyt suunta kohta kaupunkia näistä helvetin esikartanoista ja kattellaan.
19.10.2009
Searching in the darkness
Taas kerran tuntuu, että elämässä ei ole mitään. Ei päämäärää, ei maalia, asiaa jota tavoittelisi. Päivät muodostavat loppumattoman ketjun hukattuja hetkiä. Seuraavat toisiaan harmaina ja samanlaisina.
Silti en halua asialle tehdä mitään. Tämä on tuttua, tämän minä osaan. My comfort zone. Tässä olen hyvä.
Silti en halua asialle tehdä mitään. Tämä on tuttua, tämän minä osaan. My comfort zone. Tässä olen hyvä.
9.10.2009
Russian Roulette
Olen miettynyt asioita. Elämää, ystävyyttä, rakkautta, kuolemaa. Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on kuin venäläistä rulettia. Milloinkaan et tiedä milloin luoti osuu juuri sinuun. Milloin kaikki alkaa mennä alamäkeä. Forrest Gump väitti muuta, suklaarasioista jutteli, mutta en jaksa enää uskoa siihen paskaan. Suklaa hyvää, mutta...
Miksi en osaa enää avautua edes parhaalle ystävälleni? Hän... noh paremman sanan puutteessa skitsahti muhun reilu kuukausi sitten... päivänä johon muhun sattui paljon. Isällä oli juuri todettu varpaassa kuolio ja olin shokissa. En tiedä, tunnustin kaverilleni ottaneeni hiukan nokkiini asiasta. Mutta loukkasiko asia minua enemmän kuin olen halukas myöntämään? Sillä tuntuu, että välimme eivät ole olleet entisellään sen jälkeen... Minulla on ikävä sitä ihmistä, jonka tunsin heinäkuussa. Nyt välillämmme on aina jännite... en osaa sanoa. Surullista se on.
Miksi en osaa enää avautua edes parhaalle ystävälleni? Hän... noh paremman sanan puutteessa skitsahti muhun reilu kuukausi sitten... päivänä johon muhun sattui paljon. Isällä oli juuri todettu varpaassa kuolio ja olin shokissa. En tiedä, tunnustin kaverilleni ottaneeni hiukan nokkiini asiasta. Mutta loukkasiko asia minua enemmän kuin olen halukas myöntämään? Sillä tuntuu, että välimme eivät ole olleet entisellään sen jälkeen... Minulla on ikävä sitä ihmistä, jonka tunsin heinäkuussa. Nyt välillämmme on aina jännite... en osaa sanoa. Surullista se on.
23.9.2009
Vieraskoreutta
Huushollini oli kuin pomminjäljiltä, ystäviä tulossa käymään. Tiedän, että minun ei tarvitsisi siivota ollenkaan. Ei ne minun asunnostani välitä, vaan minusta. I know this, mutta silti oli ihan pakko siivota ja tiskata, pestä vielä koneellinen pyykkiä, että pesuhuonekin näyttäisi inan siistimmältä. Taidanpa vielä loput likaiset vaatteet heittää suihkuverhon taakse piiloon. "Puhdas koti" ja kaikilla hyvä mieli. Naurettavaa, muuttta, vain niin pakko tehdä...
16.9.2009
Shit hit the fan
Eilinen oli taas niitä päiviä, kun ei olisi halunnut nousta sängystä... näin jälkeenpäin ajatellen.
Aamupuolella kaikki oli ihan jees. Heräilin kymmenen korvissa, join kahvia, hain postin. Ostin tuossa 4.9. riimusetin huuto.netissä, mutta yksi riimu uupui siitä, ja eilen se sitten vihdoin ja viimein tuli myöskin. Tietenkin piti tarkistaa mitä riimu tarkoitti, kun noin paljon huomiota haluaa osakseen. Se oli yksi negatiivisimmista riimuista.
Ja tietenkin ilmenee, että isä oli lähdössä sairaalaan, sillä varpaassa oli mitä oletettavimmin kuolio ja siitä pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Tai näin mie ymmärsin. Isän piti soittaa mulle illemmalla, mutta ei soittanut. Soitin sille aamulla ja se vaan ärähti mulle. Tuli taas kerran sellainen olo, että vittu! anteeksi vain, että välitän. Soitti jälkeenpäin ja pyysi omalla tavallaan anteeksi. Antoi muutamia hommia mulle ja lupasi soittaa, kun tietää jotakin. Tosin mä en saisi soittaa sille. Se vähän loukkaa, mutta hittojako siitä. Rakastan kumminkin sitä niin uskomattoman paljon.
Kaverin kanssa tuli vaihdettua muutama viesti, jotka saivat mut ihan pois tolaltani. Se asia on nyt onneksi selvitetty ja we are back to normal. Mutta näistä asioista johtuen en oikein nukkunut kunnolla viimeyönä. Nalle akinalossa ja tunnin/puolentunnin pätkissä. Heräsinkin jo 7.30. Että näin. Vielä kun isä saataisiin kuntoon, niin elämä voisi palata raiteilleen.
Aamupuolella kaikki oli ihan jees. Heräilin kymmenen korvissa, join kahvia, hain postin. Ostin tuossa 4.9. riimusetin huuto.netissä, mutta yksi riimu uupui siitä, ja eilen se sitten vihdoin ja viimein tuli myöskin. Tietenkin piti tarkistaa mitä riimu tarkoitti, kun noin paljon huomiota haluaa osakseen. Se oli yksi negatiivisimmista riimuista.
Ja tietenkin ilmenee, että isä oli lähdössä sairaalaan, sillä varpaassa oli mitä oletettavimmin kuolio ja siitä pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Tai näin mie ymmärsin. Isän piti soittaa mulle illemmalla, mutta ei soittanut. Soitin sille aamulla ja se vaan ärähti mulle. Tuli taas kerran sellainen olo, että vittu! anteeksi vain, että välitän. Soitti jälkeenpäin ja pyysi omalla tavallaan anteeksi. Antoi muutamia hommia mulle ja lupasi soittaa, kun tietää jotakin. Tosin mä en saisi soittaa sille. Se vähän loukkaa, mutta hittojako siitä. Rakastan kumminkin sitä niin uskomattoman paljon.
Kaverin kanssa tuli vaihdettua muutama viesti, jotka saivat mut ihan pois tolaltani. Se asia on nyt onneksi selvitetty ja we are back to normal. Mutta näistä asioista johtuen en oikein nukkunut kunnolla viimeyönä. Nalle akinalossa ja tunnin/puolentunnin pätkissä. Heräsinkin jo 7.30. Että näin. Vielä kun isä saataisiin kuntoon, niin elämä voisi palata raiteilleen.
28.8.2009
Something to think about
Töissä.
Sain miettittävää. Maanantaina on viimeinen työpäiväni täällä kirjastolla. Ja sen jälkeen? En tiedä. Ei niin harmainta haisuakaan. Uskomatonta, että olen taas tässä tilanteessa. En tiedä mitä haluan, en tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Tahdon pahan olon pois, mutta toisaalta en, sillä se on minulle tuttua. My comfort zone. Uusi pelottaa... aina. En uskalla hypätä.
Siitä tuli töissäkin tänää todisteita. Eräs työkaverini puhui minulle. Man of few words. Halusin jossaon vaiheessa motata kyseistä tyyppiä, mutta nyt hän on jo alkanut puhella kanssani enemän ja samalla hävittänyt murhanhimoani... ei se ottanut kuin 11 kuukautta. No joka tapauksessa tuli jotenkin hassu olo... puheltiin töistä jne jne. Hän kertoi lähteneensä 16-vuotiaana maailmalle. Mitä minä tein silloin. Panikoin lukiota, se oli uutta, se oli pelottavaa. Olen edelleen se sama pelokan pikkutyttö kuin olin silloinkin.
En vain uskalla hypätä ja lentää, katsoa kestääkö siipeni. Hyvä luoja olinhan 23-vuotias kun muutin pois äidin helmoista. Ja silloinkaan en pidemmälle kuin B talosta A taloon. Käyn edelleen äidin jääkaapilla, äitini maksaa edelleen osan laskuistani. Kun minä olen vanha, istun keinutuolilla ja hörpin kahvia. Voivottelen kissalleni elämätöntä elämääni.
Sain miettittävää. Maanantaina on viimeinen työpäiväni täällä kirjastolla. Ja sen jälkeen? En tiedä. Ei niin harmainta haisuakaan. Uskomatonta, että olen taas tässä tilanteessa. En tiedä mitä haluan, en tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Tahdon pahan olon pois, mutta toisaalta en, sillä se on minulle tuttua. My comfort zone. Uusi pelottaa... aina. En uskalla hypätä.
Siitä tuli töissäkin tänää todisteita. Eräs työkaverini puhui minulle. Man of few words. Halusin jossaon vaiheessa motata kyseistä tyyppiä, mutta nyt hän on jo alkanut puhella kanssani enemän ja samalla hävittänyt murhanhimoani... ei se ottanut kuin 11 kuukautta. No joka tapauksessa tuli jotenkin hassu olo... puheltiin töistä jne jne. Hän kertoi lähteneensä 16-vuotiaana maailmalle. Mitä minä tein silloin. Panikoin lukiota, se oli uutta, se oli pelottavaa. Olen edelleen se sama pelokan pikkutyttö kuin olin silloinkin.
En vain uskalla hypätä ja lentää, katsoa kestääkö siipeni. Hyvä luoja olinhan 23-vuotias kun muutin pois äidin helmoista. Ja silloinkaan en pidemmälle kuin B talosta A taloon. Käyn edelleen äidin jääkaapilla, äitini maksaa edelleen osan laskuistani. Kun minä olen vanha, istun keinutuolilla ja hörpin kahvia. Voivottelen kissalleni elämätöntä elämääni.
20.8.2009
A woman is a hormonal beast
Olin hetki sitten niin onnellinen uudessa liituraitahameessani. Se saa minut näyttämään naiselta eikä ylisuurelta hörhöltä. Oli hyvä olla.
Sitten erehdyin katsomaan käsipeiliini ja se oli suuntautunut niin, että kaksoisleukani tuli esille, se oikein loisti. Enää ei ole niin hyvä olla. Miten helvetissä voi mielialat vaihdella ylhäältä alas niin pahuksen nopeasti. Tiedän näyttäväni upealta, mutta aina pieni epäilys on mielessä. Nyt kummittelee kaksoisleuka. Ja nyt on kaiken lisäksi lähdettävä töihin. Onneksi sen jälkeen on hauskaa tiedossa. Uusinta kierros, Public Enemies. Different friend, different experience.
Sitten erehdyin katsomaan käsipeiliini ja se oli suuntautunut niin, että kaksoisleukani tuli esille, se oikein loisti. Enää ei ole niin hyvä olla. Miten helvetissä voi mielialat vaihdella ylhäältä alas niin pahuksen nopeasti. Tiedän näyttäväni upealta, mutta aina pieni epäilys on mielessä. Nyt kummittelee kaksoisleuka. Ja nyt on kaiken lisäksi lähdettävä töihin. Onneksi sen jälkeen on hauskaa tiedossa. Uusinta kierros, Public Enemies. Different friend, different experience.
18.8.2009
Two weeks
Kaksi viikkoa on kaikki mitä minulla on, sitten loppuu työt. Tavallaan odotan sitä aikaa, että ei tarvitse nousta ennen kymmentä sängystä ellen halua. Sitten toisaalta tulee se syyllisyys siitä, että täällä minä vain olen kotona, kun voisin jotakin hyödyllistäkin tehdä. Syyllisyydestä seuraa masennusta, koska "laman" aikanahan niitä töitä löytyy ihan jokapaikasta. Vituttaa, että meidät muokataan lapsista asti uskomaan, että jos olet toimiva ja tuottava osa tätä yhteiskuntaa, olet hyvä ihminen. Mutta auta armias jos olet jotakin muuta... eihän sinulla ole edes ihmisarvoa. Jos olet työtön, olet vain toisten varoilla elävä lusmu. Työtön ihminen on yleinen likasanko. "Kyllä töitä aina työtä tekevälle löytyy...." Ja paskat.
13.8.2009
Little girl, little girl, why are you crying?
Palataanpa takaisin kotimaiseen, miksiköhän viimeksi molotin englantia? Who knows....
Niin, koulut ovat taas alkaneet. Ahdistaa, minäkin haluaisin. Minäkin haluaisin oppia uusia aisoita, kirjoittaa muistiinpanoja, tehdä läksyjä. Minäkin haluaisin mennä kauppaan ja ostaa uusia vaatteita koulua varten, vaikka se onkin vain tekosyy uusille vaatteille. Minä haluaisin edes sen tekosyyn. Minä haluaisin mennä kirjakauppaan ja ostaa kyniä ja vihjoja ja muistiinpanoja varten paperia. Mutta ei, en voi. Tai voin, mutta niistä ei ole mitään hyötyä.
Minua ei ole geneettisesti suunniteltu työelämään. Olen ennemminkin ikuinen opiskelija. Rakastan oppia uusia asioita, rakastan sitä tyytyväisyyden ja tyydytyksen tunnetta, jonka saan kun olen suorittanut jonkun tehtävän kunnolla. Ei sitä tunnetta töissä saa, vaikka sinne viittaavia tunteita onkin ollut viimeisen 11 kuukauden aikana.
Niin ja sunnuntainahan oli sitten se Paul Ankan keikka. Here we are now, entertain us. Paul aloittaa keikan aina kävelemällä ensin yleisön seassa ja vasta sitten hipsii lavalle. No tällä kertaa se tuli suoraanmeidän edestä ja manaan itseäni varmaan hamaan hautaan asti, sillä olin liian hidas ja vasta kaverini sai herraa kosketettua. Olenko kateellinen? KYLLÄ! Settikin oli hieman erilainen tällä kertaa. Kyllä Anka kaikki tutut biisit veti, mutta niin myös joitakin inan vieraampia. Parituntia oli taasen taivaassa. Ja jos herra vielä Suomeen esiintymään tulee, niin tottakai I'll be there.
Surullista oli huomata, että Paulkin on vanhentunut jonkin verran. Hieman haparointia oli alussa huomattavissa, mutta nopeasti sen unohti. Mutta herrahan lähentelee jo 70-ikävuotta... 68 taitaa olla tällä hetkellä.
Niin, koulut ovat taas alkaneet. Ahdistaa, minäkin haluaisin. Minäkin haluaisin oppia uusia aisoita, kirjoittaa muistiinpanoja, tehdä läksyjä. Minäkin haluaisin mennä kauppaan ja ostaa uusia vaatteita koulua varten, vaikka se onkin vain tekosyy uusille vaatteille. Minä haluaisin edes sen tekosyyn. Minä haluaisin mennä kirjakauppaan ja ostaa kyniä ja vihjoja ja muistiinpanoja varten paperia. Mutta ei, en voi. Tai voin, mutta niistä ei ole mitään hyötyä.
Minua ei ole geneettisesti suunniteltu työelämään. Olen ennemminkin ikuinen opiskelija. Rakastan oppia uusia asioita, rakastan sitä tyytyväisyyden ja tyydytyksen tunnetta, jonka saan kun olen suorittanut jonkun tehtävän kunnolla. Ei sitä tunnetta töissä saa, vaikka sinne viittaavia tunteita onkin ollut viimeisen 11 kuukauden aikana.
Niin ja sunnuntainahan oli sitten se Paul Ankan keikka. Here we are now, entertain us. Paul aloittaa keikan aina kävelemällä ensin yleisön seassa ja vasta sitten hipsii lavalle. No tällä kertaa se tuli suoraanmeidän edestä ja manaan itseäni varmaan hamaan hautaan asti, sillä olin liian hidas ja vasta kaverini sai herraa kosketettua. Olenko kateellinen? KYLLÄ! Settikin oli hieman erilainen tällä kertaa. Kyllä Anka kaikki tutut biisit veti, mutta niin myös joitakin inan vieraampia. Parituntia oli taasen taivaassa. Ja jos herra vielä Suomeen esiintymään tulee, niin tottakai I'll be there.
Surullista oli huomata, että Paulkin on vanhentunut jonkin verran. Hieman haparointia oli alussa huomattavissa, mutta nopeasti sen unohti. Mutta herrahan lähentelee jo 70-ikävuotta... 68 taitaa olla tällä hetkellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)