Sleepless in Seattle

Ei nukuta muuten tippaakaan, mikä vituttaa sillä huomenna alkaa kesäduuni ja ylö pitäis kyetä nousemaan kello kuusi. Ei jumankauta. Ei siinä mitään, kävinhän kouluakin jossakin vaiheessa, piti herä joka aamu kuudelta, että ehtii ajoissa paikalle. Mutta koulu ei olekaan niin rankkaa kuin työt...prkl! Koulussa pärjäsi kuuden tunnin yöunilla, mutta epäilen, että töissä ei pärjää. Tai pärjää jos on pakko.

Ja mulla on huomenna hieroja.... ei siinäkään mitää kummempaa, mutta... tuntuu jotenkin nöyryyttävältä mennä hierojalle kun on kuukautiset, varsinkin kun tiedän, että tyyppi hieroo jalatkin... pitää vaan käydä suihkussa ennen kuin menee ja vaihtaa side tottakai. Mutta nöyryyttävää se silti on.

Onneksi lottovoittajan on helppohymuillä... tulihan sieltä sentään 8,50 € hahahahaaa. Take that. :D No niin no ja mummukin sanoi, että velka on muuten sitten maksussa, että mun ei olis edes tarvinnut lyhentää sitä. Pyysin mummulta lainaksi 130, että saan sähkölaskun maksuun, mummeli oli laittanut 200 mun tilille. Ja lyhensin sitä pari kymppiä viime tilistä... olihan se sentään laina. Mummu totesi eilen, että se velka on nyt sitten maksussa. Onse ihana se nainen. :) Mutta en taas vähään aikaan lainaa mummulta rahaa. Se on kamalaa kun joutuu toisilta lainaamaan ja haluan oman mummuni olevan ylpeä minusta... ja rahan lainaaminen ei ole minusta mikään sellainen aihe mistä voisi olla ylpeä... joten se syö naista, kun joutuu lainaamaan. Toisaalta pitää valita kumpi on pahempi, rahan lainaaminen vaiko nälkä. Nälkä on tähn asti ollut se paskoista vaihtoehdoista se paskin... Mutta tämä suunnaton lottovoitto selkeästi helpotti tilannetteni Lumopusta katsoen... rahaa ne sentitkin on. Ja budjetti on melkein hallinnassa.

Tulisi jo uni....

Be proud of yourself

Tänään voin todellakin olal ylpeä itsestäni. Olen saanut aikaan.

Eilen illalla menin nukkumaan jo ilta yhdeksältä, puolisen tuntia siellä aikaa vietettyäni, nukkumatti suvaitsi tulla vierailulle. Veli soittaa siinä yhdentoista tietämillä, että mitäs teen... ja kun kuuli, että nukkumassahan sitä ollaan, se oli ihan äimänkäkenä. Minä, nukkumassa klo 23? No way!!!!? Mutta niin se nyt vai oli, Se päästi mut aika pian takaisin unten maille.

Ja toisaalta en yhtään ihmettele, että menin niin aikaisin nukkumaan eilen ja perjantainakin jo hyvissä ajoissa ennen puolta yötä. Viikko oli lievästi ilmaistuna rasittava. Töissä oltiin lähes hätää kärsimässä, kun muutama tyyppi oli sairaslomalla, ja muutama lisää muuten vaan lomalla/matkoilla. Herra perkele, kun piti kiirettä. Mene sinne, tee sitä jne... mitään ei vain ehdi kunnolla, vasemmalla kädellä sinne suuntaan vain. Noh, nytpähän se on sitte ohi ja iltavuoro viikko odottamassa. Keskiviikkona ja torstaina lukusaliin. No kaipa tuo tuosta, pärjäsinhän viimeksikin. Ja oletettavasti siellä on taas tarroittamista, että kaikki menee taasen hyvin ja nopeaan.

Mutta siis tänään heräsin siinä puoli yhdeksän. Nautin oikein, kun sain kerrankin nukuttua kunnolla. Venyttelin ja vanuilin ängyllä vielä noin puolisen tuntia. Nousin ylös tulin koneelle ja ajatelkaas tätä, en keittänyt kahvia. Pesin pyykkiä ja laitoin ne kuivaamaan, mikä ei suinkaan ole itsestään selvyys. Kävin kuntosalilla ja kaupassa, siivosin jopa tietokone pöytäni. Se oli kuin suklaarasia, ikinä ei tiedä mitä sieltä löytyykään. Nyt pitäisi laittaa seuraava koneellinen pyykkiä kuivaamaan, tehdä ruokaa ja evästä ensi viikoksi. Piipahtaa äippällä ja mahdollisesti veljellä. Kellohan ei ole kuin puoli kolme suurinpiirtein.

Uni tulla saa - tuokoon veljensä uni mukanaan

On taas unet olleet mitä on, eli ei. Muutama tunti yössä, päivät zombeina ja taas kun yö saapuu, Unenruhtinas tuijottaa kattoa. Uni ei tule, eikä tuo veljeä mukanaan. Sitä alkaa jännittää nukkumaan menemistä, varsinkin iltoina kun tietää, että seuraavana aamuna on aikainen herätys. Joka taas johtaa stressiin, mikä taas johtaa unettomuuteen. Ja voilá, valmiita ollaan.
Olen toisaalta tottunut siihen, että herään 6-10 kertaan, yleensä kahdeksan kertaa noin 8 tunnin aikana kun nukun... olen tottunut heräämään selkä paskana ja pinna kireällä. I can deal with that. Mutta se, että unet jäävät kolmeen neljään tuntiin per yö. Sen kanssa mä en tule toimeen. Ironista, että valitsin nimeksi unenruhtinaan...

Hush, little baby, don't say a word.
Papa's gonna buy you a mockingbird

And if that mockingbird won't sing,
Papa's gonna buy you a diamond ring

And if that diamond ring turns brass,
Papa's gonna buy you a looking glass

And if that looking glass gets broke,
Papa's gonna buy you a billy goat

And if that billy goat won't pull,
Papa's gonna buy you a cart and bull

And if that cart and bull turn over,
Papa's gonna buy you a dog named Rover

And if that dog named Rover won't bark
Papa's gonna buy you a horse and cart

And if that horse and cart fall down,
You'll still be the sweetest little baby in town.

Jos ja kun

Mulla oli blogi täällä jossakin vaiheessa 2000-luvun alkua. Harhauduin muualle, ei kiinnostanut. Mutta nyt... nyt on asiat toisin. On vaihteeksi kiva ilmaista itseään omalla äidinkielellään. Muualla tulle joristua englanniksi niin paljon, että alkaa oksettaa. Ei siinä kielessä mitään pahaa ole, mutta ei vain osaa aina ilmaista itseään niinkuin haluaisi.... eihän se aina suomeksikaan onnistu.

Nimenäni siis Unenruhtinas, varsinainen Morpheus juu. Toivon annan muille, itselleni sitä ei jää. Mietin tuossa eilen, että olisiko maailma parempi paikka elää, jos joskus sais nukuttua.. edes sen yhden yön ilman, että herää kuudesta kahdeksaan kertaan sen kahdeksan tunnin aikana. Olisiko maailma oikeasti parempi paikka? Olisiko aurinko lämpöisempi ja ja näkisinkö maailma väreissä, mustavalkoisen sijaan? Alkaa kyllästyttää herätä väsyneenä, selkä krampissa ja pinna kireällä. Kahvia tuleekin sitten juotua sen verran, että pysyn edes päivällä hereillä. Onko liikaa pyydetty, että edes yhden yön saisi nukkua tietämättä, että maailma pyörii eteenpäin? Elää vain siinä hetkessä, unessa?