Liikunnan iloa

Liikunta on kivaa, pääasiassa. Voidaan unohtaa tässä vaiheessa sitten ne otsekullekin traumoja aiheuttaneet koululiikunnat. I hate that shit!

Sulkapalloa olin tuossa juuri lätkimässä sellaiset puolitoista tuntia. On tässä hieman kuntokin noussut jossain vaiheessa sillä kesällä 2008 tein kuolemaa viiden minuutin jälkeen. ;) On ihana olo nyt. Eilen ei ollut, vaikka kuntosalilla olinkin rehkimässä. Se on yleensä hauskaa touhua sekin. Olen oppinut siitä pitämään ja jopa jossain määrin rakastyamaan. Mutta eilen sain taas muisutuksen miksi joskus puuhaa vihasin ja miksi isona tyttönä salille meno on vaikeaa... aina, vaikka sitä pitäisikin.

Helvetin juipit, jotka ensinnäkin on salilla silloin kun on naisten vuoro. Se ei itsessään ole kamala asia, ei mua haittaa jos sellä joku muu on, jolla sattuu pallit olemaan jalkojen välissä. Mutta se, että katsotaan toista kun se tekee jotakin liikettä, ja tirskutaan päälle kuin pikkutytöt. Se vie hauskuuden pois joka paikasta. Eipä suuremmin innosta mennä ensiviikolla.

Meinasi tulla silkasta pahasta mielestä eilen tippa linssiin. Joten jos salille mennään niin sielläkin pätee yleiset käyttäytymissäännöt ja kaikkien tulisi se muistaa!

Be proud of yourself

Tänään voin todellakin olal ylpeä itsestäni. Olen saanut aikaan.

Eilen illalla menin nukkumaan jo ilta yhdeksältä, puolisen tuntia siellä aikaa vietettyäni, nukkumatti suvaitsi tulla vierailulle. Veli soittaa siinä yhdentoista tietämillä, että mitäs teen... ja kun kuuli, että nukkumassahan sitä ollaan, se oli ihan äimänkäkenä. Minä, nukkumassa klo 23? No way!!!!? Mutta niin se nyt vai oli, Se päästi mut aika pian takaisin unten maille.

Ja toisaalta en yhtään ihmettele, että menin niin aikaisin nukkumaan eilen ja perjantainakin jo hyvissä ajoissa ennen puolta yötä. Viikko oli lievästi ilmaistuna rasittava. Töissä oltiin lähes hätää kärsimässä, kun muutama tyyppi oli sairaslomalla, ja muutama lisää muuten vaan lomalla/matkoilla. Herra perkele, kun piti kiirettä. Mene sinne, tee sitä jne... mitään ei vain ehdi kunnolla, vasemmalla kädellä sinne suuntaan vain. Noh, nytpähän se on sitte ohi ja iltavuoro viikko odottamassa. Keskiviikkona ja torstaina lukusaliin. No kaipa tuo tuosta, pärjäsinhän viimeksikin. Ja oletettavasti siellä on taas tarroittamista, että kaikki menee taasen hyvin ja nopeaan.

Mutta siis tänään heräsin siinä puoli yhdeksän. Nautin oikein, kun sain kerrankin nukuttua kunnolla. Venyttelin ja vanuilin ängyllä vielä noin puolisen tuntia. Nousin ylös tulin koneelle ja ajatelkaas tätä, en keittänyt kahvia. Pesin pyykkiä ja laitoin ne kuivaamaan, mikä ei suinkaan ole itsestään selvyys. Kävin kuntosalilla ja kaupassa, siivosin jopa tietokone pöytäni. Se oli kuin suklaarasia, ikinä ei tiedä mitä sieltä löytyykään. Nyt pitäisi laittaa seuraava koneellinen pyykkiä kuivaamaan, tehdä ruokaa ja evästä ensi viikoksi. Piipahtaa äippällä ja mahdollisesti veljellä. Kellohan ei ole kuin puoli kolme suurinpiirtein.