Minä rakastan sinua

Mitä tuolla tarkoitetaan? Rakkaus, mitä se on? Sitä viljellään laajalti ja tuntuu, että harva tosissaan tarkoittaa sitä. Siis mitä? On niin monenlaista rakkautta, on äidin rakkautta lapseensa ja lapsen äitiinsä ja isäänsä, isovanhempiinsa, on sisarten välistä rakkautta. On rakkautta puolisoiden välillä. On rakkautta eläimiin... lista jatkuu aina vain.

Itselleni rakkaus merkitsee syvää tunnetta ja ystävyyttä. Välillä havahdun siihen tunteeseen joissakin tilanteissa, että rakastan tuota ihmistä enemmän kuin omaa elämääni, antaisin kaikkeni sen puolesta, että hän on onnellinen. En ole ikinä kokenut rakkautta, joka puolisoiden välillä vallitsee. Mutta se rakkaus jota lähimmäisiäni kohtaan tunnen on syvää ja kestävää, luottamukseni voit menettää, mutta rakkautta et ikinä. Jos olen sinut omakseni ottanut, voit olla kusipää, en sinua vihaa.

Mutta mitä on rakkaus? En osaa kuvailla. Välitän monesta ihmisestä, olen iso möykky tunteita. Mutta mitä on rakkaus, siihen en osaa vastata. Tiedän vain sitä tuntevani.

Koti

Tajusin tänään jotakin, kun makasin sohvalla, pää äidin sylissä, äidin käsi päätäni hiljaa silitellen. Se side joka minulla jä äidilläni on, on hyvin vahva. En usko, että sitä mikään mahti maailmassa voi katkaista, ainakin niin haluan uskoa, lapsen lailla, koko sydämestäni ja kaikella mitä olen.

Mutta se asia, jonka tajusin oli hyvin yksinkertainen. Se ei merkitse mitään, mitä paikkaa kutsun kodikseni tai missä asustelen tai missä tavarani on. Ainut oikea koti oli juuri siinä, äidin sylissä, rakastavien käsien ympäröimänä. Ainoassa paikassa, jossa täysin turvallista, jossa ei tarvitse esittää mitään, jossa voi olla oma itsensä ja silti tietää, että toinen rakastaa sinua, pyyteettömästi ja kaikella mitä on. Puhtaampaa rakkautta tuskin omalle kohdalleni ikinä tulee.

Tämä blogimerkintä on omistettu äidilleni, suojelijalleni, parhaalle ystävälleni, tukipylväälleni, persuksiin potkijalle, naiselle joka kestää minua sellaisena kuin olen.

Rakastan sinua äiti.