riittämätön

Olenko aivan riittämätön, työttömänä suomalaisen arvoasteikossa pohjamutaa... Ahdistaa ihan helvetisti se, että asunto menee alta, koska vuokraisäntä tarvitsee asunnon itselleen. Eräs toinen asunto oli jo mielessä, mutta nyt tällä hetkellä tunttu, että siitäkään ei tule mitään. Onko vika minussa? Enkö osaa ilmaista itseäni, olla hurmaava... ilmeisesti minussa on vain liikaa minua suomalaiselle... ja kaikille muille.

Minä tahdon muille maille vierahille, mutta olen nynny. En uskalla. En uskalla hypätä, koska pelkään putoavani, eivät siipeni kuitenkaan kanna... eivät tätä ruhoa. Perkele.

Hukuta mut unihiekkaan, älä herätä koskaan

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, siitä ei pääse ylitse eikä ympäri. Töistä kotiin ajaessani ajattelin, että lataan mp3-soittimeni ja lähden lenkille. Niinpä niin. Hyppäsin jossin vaiheessa iltaa auton rattiin ja ajoin kauppaan... ei hyvä idea ollenkaan. Ostin kaksi pussia sipsejä, dippiä ja kermaviiliä... pari litraa glögiäkin. Jäljelle jäi noin puolen pussia juustokieruloita vai mitä ne oli ja helvetin paha olo. Oksettaa.

Mitäköhän mä taas yritän. Mä haluan näyttää hyvältä, mä haluaisin olla laihempi. Fat change with this lind of behaviour. Miksi mulla ei ole selkärankaa kieltäytyä omista typeristä ideoista? "Ruokaan" on vain niin helppo tarttua... sinne voi hukuttaa niin monenlaista. Tunteita laidasta laitaan. Oma verbaalinen taitoni ei riitä kuvaamaan mitä kaikkea ruokaan voi hukuttaa. Ennen kaikkea ruokaan voi hukuttaa sen tietouden, että en tiedä kuka olen, miksi olen tässä... kun syön katoaa kaikki paha maailmasta. Kunnes tulee lasku humala ja se fiilis, että kukaan ei rakasta minua. No ainahan on ruokaa jonne voi nuo tunteet tukahduttaa.

Olostahan pääsisi kun oksentaisi, mutta itseinho jäisi. En vain pysty siihen, en pysty.... en pysty... en vain pysty.