Mikä ihana tekosyy

Itsesääli, mikään ei ole parempi tekosyy kaivautua peiton alle, syödä roskaruokaa kunnes tekee mieli oksentaa ja katsoa telkkaria. Itsesäälin syy, I love my voice ja nyt mulla ei ole sitä. Mua alkaa oikeasti huolestuttamaan tämä asia. Mä olen vain pihissyt viime lauantaista asti. En mä voi tällä äänellä mennä töihin, joka taas saattaa mun ja KELAn välille ongelmia. Tai no ei varsinaisesti ongelmia, mutta asiat ei vain ole enää niin mutkattomia, jos ne nyt ikinä on mutkattomia KELAn kanssa, but you get the picture.

Helkkari heräsin taas puoliltapäivin, kello on puoli neljä ja mä olen edelleenkin yöpaidassani. Yksin asuminen on sukkaa, vaikka suurin osa onkin jees. En tiedä, tässä alkaa vaan olemaan niin pahuksen vainoharhainen olo. Mikään ei jaksa kiinnostaa, paitsi punkkupullo jääkaapissa.