Demons inside my head

Antakaa kirjoitusvirheet anteeksi, miniläppäri ei ehkä ole se kaikkein paras näihin postauksiin, mutta ei anneta sen häiritä.

Itseasiassa istun juuri koulutunnilla ja luennoitsija luulee mun tekevän muistiinpanoja. ehkä se olisi fiksumpaa, mutta mun on vaan niin vaikea keskittyä tätä nykyä. Mietin, olenko sittenkään oikealla alalla, tätäkö minä haluan elämältäni?

Olen viimeaikoina lähinnä murehtinut rahanpuutetta ja painoani. Rahaa ei ole, mutta menoja sitäkin enemmän. Ensi kuussa olisi keikkaa ja olutviestiä. Hienoa, mulla on elämä, mutta mistäs minä sen rahan? Olen kyllä saanut säästöön aika hyvin viimeaikoina, ja olis tässä mahdollisesti yks työkeikkakin tiedossa ja koiran kusetusta josta sais vähän rahnaa. Kaipa mä lainaksikin saisin jos kehtaisin kysyä, mutta kun se syö naista... se syö naista, ettät mulla ei ole oikein varaa edes safkaan. Näkisin varmaan nälkää ilman äippää.

Monesti on mielessä käynyt on se, että mä en vaan jaksa tätä ainaista rahapulaa.

Kevättä kohti

En ole aamuihmisiä, olen ennemminkin yökukkuja, mutta edes minä en voi kieltää sitä, että aamut ovat kauniita katsella. Päivä valkenee aikaisin ja aurinko nousee maalaten koko maiseman taianomaiseksi. Lumet sulaa nopeasti ja edes pieni takapakki eio harmita hirveästi, sillä päivät on jo aika pitkiä ja lämpimiä. Parin viikon päästä ollaan jo kesäajassa. :D Ihanaa. Pitkä ja pimeä talvi ei ole mua varten.

Keväällä tekee mieli uusiutua. Olenkin jo käynyt kampaajalla ja parit uudet housut ovat tulossa. Kenkiäkin olen hankkinut 4 paria tässä parin kuukauden aikana. Iron fistin kiilapohjat, UFF:ltä korkkarit, huuto.netistä talvi/kevät saappaat (Ihanat Pirated bootsit)... ovat kyllä vähän isot, mutta ei anneta sen haitata. Ja sitten vielä punaiset tennarit. Ovat aika mukavat jalassa, mutta niissäkin on kärki sen verran kapea, että pitää muistaa leikata varpaankynnet. Totesin tämän eilisellä kauppareissulla.

Muuten olenkin sitten aivan peeaa, pitää mammalta lainata vitonen, että saan hankittua uimahalliin 10 kerran kortin, niin ei tarttis sitte joka kerta maksaa, huoh.

tämä nyt oli tällaista tajunnan virtaa ilman mitään kummempaa punaista lankaa.

Dream a little dream

Tunnustan salaisen paheeni. Rakastan lukea Vogue-kehteä. Ihani kuvia ja uskomattomia vaatteita. sekä malleja joitka eivät ole todellisia.

Mutta rakastan sitä illuusiota todellisuudesta, jonka nämä lehdet luivat. Kauniita nausia, kalliita kartanoita keskellä salaisuuksia kuiskivaa miljöötä. Elämää, josta minä haluaisin palasen. On ihanaa olla hetken vain unelmiensa ympäröimänä...

Minä haluasin olla yksi heistä...

Yksi niistä joilla on vartaloa käyttää muotiluomuksia ja näyttää niissä hyvältä...
yksi heista, joilla on rahaa ostaa ne kyseessä olevat muotiluimukset...
Yksi heistä, joilla on talo upealla näköalalla
mutta ennen kaikkea haluan olla yksi heistä joilla on elämässään rakkautta. Aviomiehen, vaimon, kihlatun... Vaikka ystävien, vanhempien ja sukulaisten rakkaus on ihanaa, välillä vain tuntuu, että jotakin puuttuu.

Lauantai

En edes jaksa yrittää keksiä jotakin nasevaa otsikkoa tälle kirjoitukselle.

Eipä ole maailmassani mitään kummallista tapahtunut sitten viime näkemän. Aamulla oli sydän toivoa täynnä, mutta nyt on mieli yhtä harmaa kuin ulkona ilma, paistaisi edes nyt se aurinko. Tarvitsen energiaa. Aamupäivällä käytiin ruokaostoksilla äipän ja mummun kanssa. Oli hienoa, että mummu jaksoi lähteä isoon markettiin ostoksille, sillä mummelilta leikattiin pari viikkoa sitten toinen rinta pois syövän takia ja ensi torstaina kuullaan tarkemmin, miten on leikkauksesta toipunut ja millaiset ovat jatkotoimenpiteet jos sellaisia on.

Mutta kuitenkin siihen ostosreissuun. Äippä huomasi vaaterekin (ylläripylläri), jossa vaatteet olivat 3€ - 5€ kpl. Kuin ihmeen kaupalla löysin itselleni kaksi sopivaa villatakkia. Toinen on musta ja vähän lyhyempi, House sarjaa se. 5€ hintaa sillä. Toisen takin huomasin niinkuin vähän vahingossa ja löytyi onneksi sopiva kokokinkuten jo aikaisemmin taisin mainita. Tässä oli kaksirivi napitus ja värinä harmaa. Oli hieman pidempi kuin ensimmäinen, mutta olisi pidempikin saanut olla. 5 € hintaa tässäkin. Sanoisin, että onnistunut keikka oli tämä.

Kotiin tullessa kiepattiin mummulaan kahville ja minä söin siinä myös aamupalaa. Kotiin tullessani mun piti alkaa siivoamaan. Mutta olen tässä vitkutellut aikalailla. Välillä siivoten, mutta pääasiassa dataillen. Hyvä minä! Huomenna pyykkiä ja laiskottelua.

Nyt siivous loppuun ja sitten saunaan!

pikapikaa

Ajattelin ilmoitella, että olen edelleen hengissä, jos jotakuta kiinnostaa.

Vuoden vaihteen jälkeen olen taas pyrkinyt painoa pudottamaan, sillä nykyiselläni olen kaukana kaukana terveestä... ja onnellisesta. Tuossa vasemmalla näkyykin linkki, josta voi seurata edistymistäni, taisteluani ja turhautumistani sekä pieniä voittoja ja onnistumisia onnenhetkineen. Blogini on siis livejournalissa ja nimeltään Candycanine.

Hups olenkin siitä jo maininnut aikaisemmin, mutta väliäkös sillä.

Presidentin vaalit

En muista milloin viimeksi olen ollut politiikan vuoksi näin täpinöissäni, en ehkä koskaan. Vaikka Suomessa on vaalisalaisuus, niin ei kukaan pakota pitämään omaa ehdokastaan salassa, sen SAA pitää salassa jos niin haluaa. Itselleni on ihan sama kuka saa tietää ketä äänestin.

Äänestin numeroa kaksi eli Pekka Haavistoa. Aluksi ajattelin, että ihan sama, äänestän puoluetta kuten aina aikaisemminkin, niin ei tarvitse päätään turhaan rasittaa. Mutta reilu viikko sitten näin Korkojen kera ohjelman jossa vieraana oli Pekka Haavisto puolisonsa Antonio Floreksen kanssa. He vakuuttivat minut yhdessä. Pohdin siitä huolimatta sitä, että olenko uskollinen puolueelleni vaiko äänestäisinkö ihmistä. Ja sitähän Pekka Haavisto on Ihminen isolla ii:llä.

Joten tänään tuossa kello 13 aikoihin kävin sen kakkosen lappuun piirtämässä. Nyt olen täpinöissäni jännittämässä täällä.

On the verge of distruction

En puhu maailmasta, vaan itsestäni. Olen tuhon partaalla fyysisesti, kuvainnollisesti tosin vain. Tai kuka sitä totuutta tietää, kun en lääkärille mene.

Anyway, pyrin jättämään painoruikutukseni tästä blogista pois kokonaan ja siksi loinkin uuden journalin sitä varten. Ja se onkin pelkästään sitte sitä itseään. ;)

Candy Canine ,killing the sweet tooth.

rakkaudella, minä

I can do this...

Viimeiset rutistukset ennen ansaittua joululomaa. Olisi tässä vielä tämä ja ensi viikko koulua. 7 päivää, huominen sattuneesta syystä vapaa (itsenäisyyspäivä), perjantait muutenkin.

Vielä yksi iso deadline ja pari tenttiä and then I am done. Keväällä taas takaisin, mutta eipä tarvitse näitä enää ajatella silloin. Nyt vain on vastenmielistä.

October Rust

Ulkona sataa, puut alkaa olla lehdettömiä ja lempi vuodenaikani alkaa olla ohitse. En ole talvi ihmisiä, en pidä talvesta juurikaan.

Ajatus pimeistä illoista, kuumasta kaakaosta/teestä, hyvästä kirjasta peittoon kääriytyneenä on ihana, varsinkin jos samalla ulkona satelee hiljalleen lunta. Todellisuus on vain täällä hieman erilainen. Pääasiassa ulkona on aivan liian kylmää tai sitten tulee räntää suoraan nekkuun. Not nice. Todellisuus on aina muuta. En siis pidä talvesta enkä joulusta. I am in love with the idea of them. Joulukin in ajatuksen tasolla hieno. Asunto on aina siisti, aito kuusi tuo hyvää tuoksua sieraimiin, lahjoja on mukava antaa ja saada, ulkona sataa aina hiljalleeen lunta ja pakkasta on maksimissaan 10 astetta. Kynttilöitä on ympäri taloa ja ruoka tuoksuu hyvälle...

Todellisuus:
-Joulusiivouksesta on aina stressiä ja likainen huusholli ei vain kuulu kuvaan eikä siellä ole mukava olla.
- Oma kuuseni on valkoinen muovikuusi, jota kissa tulee taatusti rakastamaan...sitä on kiva natustaa.
-en ole kokki, ei siis ruoka tuoksu
-ulkona tuskin satelee hiljalleen lunta, en ainakaan jaksa uskoa.
-mieli harvoin on hyvä, lämmin, hellä
-lahjoja kyllä otan mielelläni vastaan... noooh annan niitä myös mielelläni.

Mutta mikä joulussa on parasta?

Ehdottomasti loma!

Sometimes I feel like screaming.

Nyt on mukamas loma... koko ajan on jotakin, pikkusisko yön luonani, koiran kusetusta ja isän juttuja, auto hitsattavana ja olo on alaston... kun kerroin siitä isälle nii se veti koko riivatun pellollisen herneitä nekkuunsa. Pitäis sen jo tietää mut, en mä vakavasti asioita tarkoita jos joskus piruilen. Ahdistaa koko ajan miettiä mitä voi kenellekin sanoa. Se ei oo mun tyyliä... joskus vaan sieppaa.

Huomenna taidan kusettaa vielä koiran, ja lainata isältä autoa jos voin ja sit saa vittu olla hetken. Isä on mul muutenkin auki. Voipi olla että puhelin pysyy viikonlopun kiinni. Saan edes hetken olla yksin.Paitsi lauantaina menen ottamaan tatuoinnin.

Nyt vaan ahdistaa ihan sikana kaikki!