October Rust

Ulkona sataa, puut alkaa olla lehdettömiä ja lempi vuodenaikani alkaa olla ohitse. En ole talvi ihmisiä, en pidä talvesta juurikaan.

Ajatus pimeistä illoista, kuumasta kaakaosta/teestä, hyvästä kirjasta peittoon kääriytyneenä on ihana, varsinkin jos samalla ulkona satelee hiljalleen lunta. Todellisuus on vain täällä hieman erilainen. Pääasiassa ulkona on aivan liian kylmää tai sitten tulee räntää suoraan nekkuun. Not nice. Todellisuus on aina muuta. En siis pidä talvesta enkä joulusta. I am in love with the idea of them. Joulukin in ajatuksen tasolla hieno. Asunto on aina siisti, aito kuusi tuo hyvää tuoksua sieraimiin, lahjoja on mukava antaa ja saada, ulkona sataa aina hiljalleeen lunta ja pakkasta on maksimissaan 10 astetta. Kynttilöitä on ympäri taloa ja ruoka tuoksuu hyvälle...

Todellisuus:
-Joulusiivouksesta on aina stressiä ja likainen huusholli ei vain kuulu kuvaan eikä siellä ole mukava olla.
- Oma kuuseni on valkoinen muovikuusi, jota kissa tulee taatusti rakastamaan...sitä on kiva natustaa.
-en ole kokki, ei siis ruoka tuoksu
-ulkona tuskin satelee hiljalleen lunta, en ainakaan jaksa uskoa.
-mieli harvoin on hyvä, lämmin, hellä
-lahjoja kyllä otan mielelläni vastaan... noooh annan niitä myös mielelläni.

Mutta mikä joulussa on parasta?

Ehdottomasti loma!

Sometimes I feel like screaming.

Nyt on mukamas loma... koko ajan on jotakin, pikkusisko yön luonani, koiran kusetusta ja isän juttuja, auto hitsattavana ja olo on alaston... kun kerroin siitä isälle nii se veti koko riivatun pellollisen herneitä nekkuunsa. Pitäis sen jo tietää mut, en mä vakavasti asioita tarkoita jos joskus piruilen. Ahdistaa koko ajan miettiä mitä voi kenellekin sanoa. Se ei oo mun tyyliä... joskus vaan sieppaa.

Huomenna taidan kusettaa vielä koiran, ja lainata isältä autoa jos voin ja sit saa vittu olla hetken. Isä on mul muutenkin auki. Voipi olla että puhelin pysyy viikonlopun kiinni. Saan edes hetken olla yksin.Paitsi lauantaina menen ottamaan tatuoinnin.

Nyt vaan ahdistaa ihan sikana kaikki!

Hey little sister what have you done?

Olen jossain määrin hullu ellette ole jo asiaa huomanneet. Molemmat pikkusiskoistani ovat halunneet luokseni yöksi jo pidemmän aikaa. Nyt annoin nuoremmalle luvan. Kirosin kyllä itseäni jonkin aikaa. Miten minä osaisin 11 vuotiasta viihdyttää... en ole siinä muutenkaan kovin hyvä. Mulla on omat kaavani joihin olen totaalisesti kangistunut.

No asiat ovat kuitenkin menneet hyvin. Hain heppahullun luokseni eilen kello 16 korvilla ja käytiin kaupassa hakemassa mässyä. Tietenkin unohdettiin ottaa laukku mukaan joten eikun takaisin. Tänne kun päästiin niin painuttiin äipän luo syömään ja sitten luokseni meikkaamaan. Heppahullu ehdottomasti halusi... no aika pelottavaa jälkeä siitä syntyikin, onneksi on kunnon aineet pärstän pesuun. ;) Katottiin muutama elokuvakin. Labyrinth oli pakko Heppahullulle näyttää, sitten olikin vuorossa Prinsessa päiväkirjat 1 & 2. Viimeinen lopettiin vasta tänään, kun väsy iski molempiin kesken leffan. Bridget Jones teki myös päivän työn seurassamme.

Nyt onkin ollut laiskottelua ja netissä surffailua. Pitäisi heppahullu vielä syöttää, ettei sokerit mene liian alas ja sitten kiikuttaa se himaan. Sitten joudunkin jo itse duuniin. Illalla mikä ihana hiljaisuus. :D Paskanakki tässä kaikessa on se, että pitää nyt ottaa luokseni se toinenkin pikkusisko Vampyyrifriikki. Tosin tämän loman aikana ei pysty! Ehkä joululomalla...

Listaa riittää tänä(kin) vuonna:
-tatuointi 29.10
-pyykinpesua
-äidin laskulaatikon siivous
-koiran ulkoilutusta, tosin koira ei ole oma...

Jä mä väitin olevani liian kiireinen tehdessäni en mitään.

Beauty knows no pain...

Päässäni on noin 120 lettiä, on mustaa, on violettia kahta sorttia ja ruskeaa hätävarana. Pää painaa ihan vitusti ja uskon niskani olevan seuraavan puolitoista kuukautta ihan sikakipeä, mutta ainakin se on nätti. ;) Ihan mielen kiinnolla nodotan ihmisten reaktioita...

Parempi reippaasti persiilleen kuin hiljaa hissutellen...

Niinpä niin, koulu ja tentit. Enpä ole edellä mainituista hirveästi jaksanut stressata ja nyt koeviikolla korjaataan satoa. Huhuh. pari koetta takana ja vituiks menivät kumpainenkin. No ei aina voi voittaa, ei edes joka päivä. Envaan ole jaksanut lukea, tosin en oikein sisäistänyt asiaa, että kokeet ovat edessä. Muutama nettitentti on vielä tulossa jossakin vaiheessa, mutta murehditaan niitä sitten.

Sunnuntai

Sunnuntai on hidas, viipyilevä.
Sunnuntai on kahvia ja Mortiisia,
kevyt meikki, mustia ja harmaita vaatteita.
Kiireettömyyttä ja hopeisia koruja.
Yksin on hyvä olla.

Insecurities.

Eilistä edeltävänä päivänä olin kuin helvetin tulista noussut kostaja vihoissani. Eilen olin voittaja, tänään olen epävarma. Miten sitä voikaan olla näin hämillään?

Fat Tales...

Kirjoitin tämän alunperin englanniksi, enkä jaksa sitä alkaa suomeksi kääntää. Jos et osaa englantia, kyynel.

I have always been a big girl and mum confirms it. I have always been off the charts and the doctors and nurses have been worried about it. I guess mum and dad have been too, but for years I couldn't care less as long as I got my daily candy and my food.

I am not sure how much it has affected me that I have been a nightmare when mum went to check upos with me, but she has told me that she bribed to behave... ”Darling behave today and I'll buy you an ice cream when we go home.” Of course I behaved... hell that earned me an ice cream, gotta sing for my supper and all that jazz. Mum has been worried that this was the reason why I like the candy so much, but I am not sure. I mean these check ups didn't happen that often.

But then there's the thing that after mum went to back to work and I had to be put into the care of others for the day, day care or what the hell it is called, I don't know. I am not sure, but I think what happened was that mum felt bad, she felt guilty and tried to compensate that with bying me some small every day be it candy or something else. I think that is the one of the big reasons why I am so big. I never learned control. Bare in in mind that this is all speculation.

After I grew up a little and started receiving allowance every week. First it was 20 finnish marks per week, then it was 5 euros. I never put the money to bank, I always spent in in candy... because mum wasn't vuing me those anymore. I spent the money on the first day I could. I wasn't in control. Hell I still haven't learned control and I am 26. I loved to eat, but healthy foods weren't that high on my list. Potato chips, candy, chocolates, ice cream, pizza... that was what I liked and still do.

I haven't learned how to cook, I never bothered. I still don't even like the thought of cooking. I have a strong dislike for it. I find no enjoyment in it... however when some cooks for me, I am in heaven. I love to eat. I eat when I am happy, to celebrate. I eat when I am sad, to drown my feelings, to feel comfortably numb. I eat when I am stressed, I eat when I am depressed... My eating is beased on feelings. And I need to learn the fact that I need to eat to stay alive, I am not alive so I can eat.

One more reason.... I think that when mum and divorced, that unlocked something in me. The binge eater. I think that's the time when I learned that eating because one wants to drown feelings is ok, that it is completely acceptable. I think that is the time when all went to south and fast. Before that I think I could have fixed my habits with little trouble, but now it is complete hell.

I have heard people tell me that I am fat all my life, family, friends, strangers... it's okay to yell at a fat person and so on and so forth. Well fuck that. I think it should be acceptabe to yell at thin people too... ”hey, you skinny bitch!” Because of that I have created an armour. I don't give a fuck what you think, get the hell out of my way or I'll walk over you! I smile when I want to scream and cry, I crack jokes when in reality I am ready to commit murders.

People stil try to tell me how I am supposed to be eating, what I should too. I know all that shit already. I know I am supposed to eat less calories than I spend, I am supposed to watch my carbs and I am supposed to exercise. I KNOW! Damn it! What I don't know, is how to turn the theory to exercise, how to bring the knowledge into my everyday life.

But I am trying and I am not giving up. My operation shake that booty is still in effect. It's just going slow.

Mieli valuu veden mukana viemäriin.

Koulu alkaa olla jo hyvässä vauhdissa ja tehtävää pukkaa myös sitä mukaa, nytkin pitäisi ruotsia jaksaa, mutta kun.

Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa, ulkona on ankeaa ja harmaata, vettä sataa. Odotan aina syksyä, väriloistoa ja kirpeitä kelejä, huumaavia tuoksuja. Aina petyn, aina sataa. Asun liian etelässä?

kolme pistettä, kun ei ole sanoja...

Nyt on koittanut se kauan kaipaamani syksy, ulkona on huumaava tuoksu sateiden välissä. Lehdet alkaa vaihtaa pikkuhiljaa väriään ja putoavat maahan syysmyrskyjen kovistellessa puita. Tämä on sitä ihanaa aikaa. Vaikka paljon sataakin, niin kuitenkin lämpöä riittää vielä.

Syksyn koittaessa alkavat koulut ja loman jälkeen työt, niillä kenellä lomaa on ollut. Itselläni alkoi koulu viime viikon maanantaina ja vielä olen ainakin olostani, jos nyt en nauttinut, niin kuitenkin melkoisesti pitänyt. Aloitin tällä viikolla kesätauon jälkeen liikunnankin. Ehtihän siinä mennä lähes 4 kuukautta niin ettei nenääni kuntosalilla näkynyt ja nyt lievästi tuntuu l-i-h-a-k-s-i-s-s-a! Olenhan minä koko kesän lenkkeillyt, mutta on se aika flegmaattista touhua ollut. No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. On nimittäin eilisen treenin jälkeen löytynyt lihaksia, joita en muistanut omaavani. Tiedä sitten mitä huominen tuo tullessaan, koska tulin hetki sitten kuntosalilta. Ja huomenna olisi tarkoitus mennä uimaan ja perjantaina punttisalille. Ei sitä perjantain salia voi hyvällä sanoa kuntosaliksi. Se on punttis se. Viikonlopun lepäilen ja palaudun, maanantaina on vaan siivousta luvassa, ja sitten koko hoito uusiksi.  Joitakin saattaa nuo rutiinit ärsyttää, mutta itse en saa oikein mitään tehdyksi ilman kaavaa, ilman rutiineja. Olen saamaton kakkiainen.

Pitäisi tästä piakkoin valua saksan tunneille.

Auf Wiedersehen Fuckers!