2.7.2012

Once more, with a feeling.

Aina tähän aikaan vuodesta iskee kaipuu syksyyn. Olen puhunut asiasta joka vuosi blogia kirjoittaessani, mutta on vain ihan mahdotonta kirjoittaa muusta nyt, kun keskikesän juhlat on juhlittu ja heinäkuuhun on tiemme vieneet.

Asia on aika hassu, kesää on vielä pitkälti jäljellä, tosin tänä vuonna voidaan sanoa, että kesä ei ole vielä alkanutkaan, mutta sydämessäni on kaipuu syksyyn ja loopukesään. Kaipaan sitä syvää vihreyttä ja viljapeltojen kultaa, joka kuuluu loppukesään. Polttavan kuumaa tomuista asfalttia. Kaikkia niitä tuoksuja joita nenään tulvii joka puolelta, kukien tuoksu, hiljalleen kypsyvä sato. Uimaretkiä lähi järvelle.

Kaipaan syksyä, sen sateita ja väriloistoa. Todellisuus on usein paljon surullisempi kuin omat mielikuvani. Mielessäni syksy on vielä lämmin ja aurinkoinen, yöt ovat jo pimeitä ja kylmiä. Illalla voi käpertyä peiton alle, sohvalle, polttaa muutaman kynttilän ja lukea hyvää kirjaa. Mitä pitemmälle syksy ehtii sen kirpakammaksi käy käy keli, mutta aina mielessäni aurinko on esillä jonkin verran. Todellisuudessa oletettavasti sataa kaatamalla, koko syksyn ja kaikki on vain ruskeaa. Mutta minkä minä mielikuvilleni ja kaipuulleni voin.

26.6.2012

Tempus fugit

Kylläpäs tuo aika onkin taas rientänyt. Olen ollut lomallakin jo kuutisen viikkoa ja eilen alkoi taas kesäduuni blues niin sanotusti. Työpaikan koneelta naputan tätäkin blogin postia.

Koulusta pääsin jo toukokuun puolessa välissä, viimeinen tentti taisi olla 11.5, jos oikein muistan. Ihan mukavasti tuon loman aikana sai aivot narikkaan laitettua. Paljoa ei tuosta ajasta olen kertomista. 7.6 olin katsomassa piiiiiitkään odottomaani keikkaa, Mötley Crüe soitti Kaisaniemessä! Ja olihan se keikka kaiken tuskan ja odottamisen arvoinen, vaikka nestehukka meinasikin hiukan painaa mieltä alas. Ja seura oli loistavaa.

Eilen alkoi kesätyö ja taasen kirjastossa majailen mä seuraavat 8 viikkoa. Olenkin jo hieman ikävöinyt tätä työtä, vaikka joitakin urpoja mahtuu asiakkaiden sekaan. Vielä kuitenkin on fiilis hyvä ja kesäkuun loppua kohti mennään sormet verillä ilmakitaran soitosta ja tukka tyylikkäästi pystyssä. No okei, ponnarilla...

Pikaiset kuulumiset tähän väliin, ehkäpä tämä blogin pito alkaa taas maistua, mutta kuka tietää. Pitäisi varmaan päivittää blogin ulkoasua kesäisempään suuntaan. Tai sitten hyppään kesän yli suoraan syksyyn.

27.4.2012

Friends, booze and rock 'n' roll

Joskus on hyvä heittää aivot narikkaan ja vin pitää hauskaa. Ja hauskaa pitäisi olla tänään tiedossa. Tarvitsen sitä tämän viikon jälkeen, viikon jonka aikana stressasin kouluasioita, viikon jonka aikana molemmat tilini olivat pakkasella, viikon jonka aikana mikään ei tuntunut onnistuvan.

Mutta siisti koti, päiväunet ja ystävät tekevät kaikesta parempaa. Harmi, että kaikki kutsutut eivät päässeet tulemaan. Mutta nyt odotan kameleita saapuviksi. Taidanpa sihauttaa ensimmäisen tölikin auki.

21.3.2012

Demons inside my head

Antakaa kirjoitusvirheet anteeksi, miniläppäri ei ehkä ole se kaikkein paras näihin postauksiin, mutta ei anneta sen häiritä.

Itseasiassa istun juuri koulutunnilla ja luennoitsija luulee mun tekevän muistiinpanoja. ehkä se olisi fiksumpaa, mutta mun on vaan niin vaikea keskittyä tätä nykyä. Mietin, olenko sittenkään oikealla alalla, tätäkö minä haluan elämältäni?

Olen viimeaikoina lähinnä murehtinut rahanpuutetta ja painoani. Rahaa ei ole, mutta menoja sitäkin enemmän. Ensi kuussa olisi keikkaa ja olutviestiä. Hienoa, mulla on elämä, mutta mistäs minä sen rahan? Olen kyllä saanut säästöön aika hyvin viimeaikoina, ja olis tässä mahdollisesti yks työkeikkakin tiedossa ja koiran kusetusta josta sais vähän rahnaa. Kaipa mä lainaksikin saisin jos kehtaisin kysyä, mutta kun se syö naista... se syö naista, ettät mulla ei ole oikein varaa edes safkaan. Näkisin varmaan nälkää ilman äippää.

Monesti on mielessä käynyt on se, että mä en vaan jaksa tätä ainaista rahapulaa.

12.3.2012

Kevättä kohti

En ole aamuihmisiä, olen ennemminkin yökukkuja, mutta edes minä en voi kieltää sitä, että aamut ovat kauniita katsella. Päivä valkenee aikaisin ja aurinko nousee maalaten koko maiseman taianomaiseksi. Lumet sulaa nopeasti ja edes pieni takapakki eio harmita hirveästi, sillä päivät on jo aika pitkiä ja lämpimiä. Parin viikon päästä ollaan jo kesäajassa. :D Ihanaa. Pitkä ja pimeä talvi ei ole mua varten.

Keväällä tekee mieli uusiutua. Olenkin jo käynyt kampaajalla ja parit uudet housut ovat tulossa. Kenkiäkin olen hankkinut 4 paria tässä parin kuukauden aikana. Iron fistin kiilapohjat, UFF:ltä korkkarit, huuto.netistä talvi/kevät saappaat (Ihanat Pirated bootsit)... ovat kyllä vähän isot, mutta ei anneta sen haitata. Ja sitten vielä punaiset tennarit. Ovat aika mukavat jalassa, mutta niissäkin on kärki sen verran kapea, että pitää muistaa leikata varpaankynnet. Totesin tämän eilisellä kauppareissulla.

Muuten olenkin sitten aivan peeaa, pitää mammalta lainata vitonen, että saan hankittua uimahalliin 10 kerran kortin, niin ei tarttis sitte joka kerta maksaa, huoh.

tämä nyt oli tällaista tajunnan virtaa ilman mitään kummempaa punaista lankaa.

1.3.2012

Dream a little dream

Tunnustan salaisen paheeni. Rakastan lukea Vogue-kehteä. Ihani kuvia ja uskomattomia vaatteita. sekä malleja joitka eivät ole todellisia.

Mutta rakastan sitä illuusiota todellisuudesta, jonka nämä lehdet luivat. Kauniita nausia, kalliita kartanoita keskellä salaisuuksia kuiskivaa miljöötä. Elämää, josta minä haluaisin palasen. On ihanaa olla hetken vain unelmiensa ympäröimänä...

Minä haluasin olla yksi heistä...

Yksi niistä joilla on vartaloa käyttää muotiluomuksia ja näyttää niissä hyvältä...
yksi heista, joilla on rahaa ostaa ne kyseessä olevat muotiluimukset...
Yksi heistä, joilla on talo upealla näköalalla
mutta ennen kaikkea haluan olla yksi heistä joilla on elämässään rakkautta. Aviomiehen, vaimon, kihlatun... Vaikka ystävien, vanhempien ja sukulaisten rakkaus on ihanaa, välillä vain tuntuu, että jotakin puuttuu.

18.2.2012

Lauantai

En edes jaksa yrittää keksiä jotakin nasevaa otsikkoa tälle kirjoitukselle.

Eipä ole maailmassani mitään kummallista tapahtunut sitten viime näkemän. Aamulla oli sydän toivoa täynnä, mutta nyt on mieli yhtä harmaa kuin ulkona ilma, paistaisi edes nyt se aurinko. Tarvitsen energiaa. Aamupäivällä käytiin ruokaostoksilla äipän ja mummun kanssa. Oli hienoa, että mummu jaksoi lähteä isoon markettiin ostoksille, sillä mummelilta leikattiin pari viikkoa sitten toinen rinta pois syövän takia ja ensi torstaina kuullaan tarkemmin, miten on leikkauksesta toipunut ja millaiset ovat jatkotoimenpiteet jos sellaisia on.

Mutta kuitenkin siihen ostosreissuun. Äippä huomasi vaaterekin (ylläripylläri), jossa vaatteet olivat 3€ - 5€ kpl. Kuin ihmeen kaupalla löysin itselleni kaksi sopivaa villatakkia. Toinen on musta ja vähän lyhyempi, House sarjaa se. 5€ hintaa sillä. Toisen takin huomasin niinkuin vähän vahingossa ja löytyi onneksi sopiva kokokinkuten jo aikaisemmin taisin mainita. Tässä oli kaksirivi napitus ja värinä harmaa. Oli hieman pidempi kuin ensimmäinen, mutta olisi pidempikin saanut olla. 5 € hintaa tässäkin. Sanoisin, että onnistunut keikka oli tämä.

Kotiin tullessa kiepattiin mummulaan kahville ja minä söin siinä myös aamupalaa. Kotiin tullessani mun piti alkaa siivoamaan. Mutta olen tässä vitkutellut aikalailla. Välillä siivoten, mutta pääasiassa dataillen. Hyvä minä! Huomenna pyykkiä ja laiskottelua.

Nyt siivous loppuun ja sitten saunaan!

17.2.2012

pikapikaa

Ajattelin ilmoitella, että olen edelleen hengissä, jos jotakuta kiinnostaa.

Vuoden vaihteen jälkeen olen taas pyrkinyt painoa pudottamaan, sillä nykyiselläni olen kaukana kaukana terveestä... ja onnellisesta. Tuossa vasemmalla näkyykin linkki, josta voi seurata edistymistäni, taisteluani ja turhautumistani sekä pieniä voittoja ja onnistumisia onnenhetkineen. Blogini on siis livejournalissa ja nimeltään Candycanine.

Hups olenkin siitä jo maininnut aikaisemmin, mutta väliäkös sillä.

22.1.2012

Presidentin vaalit

En muista milloin viimeksi olen ollut politiikan vuoksi näin täpinöissäni, en ehkä koskaan. Vaikka Suomessa on vaalisalaisuus, niin ei kukaan pakota pitämään omaa ehdokastaan salassa, sen SAA pitää salassa jos niin haluaa. Itselleni on ihan sama kuka saa tietää ketä äänestin.

Äänestin numeroa kaksi eli Pekka Haavistoa. Aluksi ajattelin, että ihan sama, äänestän puoluetta kuten aina aikaisemminkin, niin ei tarvitse päätään turhaan rasittaa. Mutta reilu viikko sitten näin Korkojen kera ohjelman jossa vieraana oli Pekka Haavisto puolisonsa Antonio Floreksen kanssa. He vakuuttivat minut yhdessä. Pohdin siitä huolimatta sitä, että olenko uskollinen puolueelleni vaiko äänestäisinkö ihmistä. Ja sitähän Pekka Haavisto on Ihminen isolla ii:llä.

Joten tänään tuossa kello 13 aikoihin kävin sen kakkosen lappuun piirtämässä. Nyt olen täpinöissäni jännittämässä täällä.


1.1.2012

On the verge of distruction

En puhu maailmasta, vaan itsestäni. Olen tuhon partaalla fyysisesti, kuvainnollisesti tosin vain. Tai kuka sitä totuutta tietää, kun en lääkärille mene.

Anyway, pyrin jättämään painoruikutukseni tästä blogista pois kokonaan ja siksi loinkin uuden journalin sitä varten. Ja se onkin pelkästään sitte sitä itseään. ;)

Candy Canine ,killing the sweet tooth.

rakkaudella, minä