(Zombie) Virus

Ei en tullut takaisin blogiini puhumaan zombeista, vaikka oishan ne mielenkiintoisempia kuin mun elämäni. Viime vuonna olen viimeksi täällä ollut, mutta vain kerran kaksi. En edes muista mistä puhuin, valitin varmaan elämän tylsyyttä ja yksitoikkoisuutta. No eipä tämä juuri muuta ole tämäkään teksti. Feel free to leave. Joka tapauksessa viimeisen postauksen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. -olin töissä melkein puoli vuotta, hurraa. -sain kuin sainkin opinnäytetyöni valmiiksi ja valmistuin joulukuussa 2013, hurraa myös sille -sain laihdutettua kakskyt kiloa ja lihoin takaisin melkein 15. Not cool! Nii, kaikenlaista. Tai ainakin kolme asiaa. Miksi edes pidän blogia, kun en edes kirjoita sinne kuin kerran vuodessa? Miksi pidän blogia, kun ei mulla ole ikinä mitään sanottavaa? Miksi pidän blogia, kun ei mulle koskaan tapahdu mitään raportoitavaa?... en pukeudu mitenkään niin, että siitä voisi raportoida. Uuuh vedin housut jalkaani, uuh. Ne on musta ja lököt uu uu uu. Vittu joo. No juu, tottakai luen sen tyyppisiä blogeja, en vain itse osaa niin kirjoittaa. Ja sitä päaitsi, työttömyys on kuin virus, joka leviää, tartuttaa vähänkin aktiiviset ihmiset ja tervetuloa apatia.

One can't always

Ei sitä aina jaksa olla niin innostunut kaikesta. Luulin tämän olevan se blogi, jota jaksan pitää ja päivittää ja muuta, ei se ollut. En edes muista milloin olen viimeksi antanut itsestäni minkäänlaista elonmerkkiä... lukeeko niitä edes kukaan. I doubt it.

En ole enää se ihminen, joka tätä blogia aloitti kirjoittamaan. Paljon on ehtinyt tapahtua asioita ja en enää oikein tiedä mitä kirjoittaisin vai kirjoittaisinko mitään. Blogi taitaa muuten jo olla vanhanaikainen?

Hide

Nyt asiat niin, että tekisi mieleni vain piiloutua, jäädä kotiin peiton alle ja unohtaa maailman olemassa olon.

Ensin ahdistaa työharjoittelu, pitäisi ottaa yhteyttä firmoihin ja opettajiin ja ei vain kiinnosta. Ei jaksa. Toiseksi opinnäytetyö... koulutussuunnitelma. Se ahdistaa. Löydänkö lähteitä, löytyykö firmaa joka sellaista kaipaa. Siinä ne suurimmat ahdistukset sitten olivatkin. Se lisäksi ahdistaa raha, sitä kun ei ole. Tilit huutaa hoosiannaa ja sillälailla.

En halua tästä postauksesta tulevan valitusvirttä joten lopetan tähän nyt näin.

Terrified

Aamuni alkoi aikaisin, kuten aina siivous aamuina. No avasin maitopurkin kaataakseni kahvini sekaan maitoa tilkan, sehän veti klimppiin heti, herotui pintaan jne. mieti itse sopiva sana. Aamu meni siis vituralleen. Duuni meni jees ja sain hankittua sen jälkeen uuden lompakon, kuten olen jo tovin halunnut. Kotiin tullessani meinasin mennä nettiin ja suihkuun. Vain suihku onnistui, sillä kiinteä nettini totesi, että haistapa vee ii kaksi teetä ja uu, en toimi. Onneksi mulla on myös mokkula systeemi, jolla sitten onneksi pääsee edes hiukan netin ihmemaahan. No en ehtinyt kiinteän kanssa pitkään ottamaan matsia, sillä piti startata duuni nro 2. Tässä kärvistelen seiskaan saakka ja jännään josko jo ääsis nettiin.

Olisiko sillä ollut osuutta asiaan, että DNA esti pääsyn Pirate Bayhin ja häsläsi jotain muutenkin... vai oliko yhteyksissä muuten jotakin häikkää? Olenko minä säätänyt jotin? Onko johto paskana? Onko kone särki? Tällaisia pohdin ja olen kuin kissa kuumalla katolla hermostuksissani.

Sometimes I feel like screaming.

Tänään otsikkoni ei voisi oikeastaan olla kovinkaan paljon osuvampi. Olen nuhassa ja olo on helvetillinen. Olen myös töissä, tulin klo 7 ja minun piti lähteä klo 16, parisen tuntia ylitöitä tehneenä... mutta tästä työpäivästä tulikin 12 tuntinen. Ei muuta kun soittamaan lomalla olevalle äidilleni, josko hän kustantaisi mulle loppupäivän eväät, olin varautunut vain 9 tuntiseen päivään. Sillä lailla. Joten tekisi mieleni itkeä, mutta minkä sille voi, että toinen saa lääkäriltä loppupäivän saikkua.

Olisin kai itsekin saanut, mutta en mennyt. En lääkärikammoisena mene "turhaan" lekurille. Nyt yritetään sitten olla viereisen apteekin troppien voimalla töissä. Nyt voinkin oikein hyvällä omallatunnolla pitää ensi viikon tiistain vapaana. Siitä onkin jo sovittu ja nyt oli tarkoitus tehdä päivää sisälle pari tuntia kerrallaan. Tänään meinasin tehdä kaksi, huomenna kaksi, maanantaina kaksi ja keskiviikkona yhden. Tänään tuleekin viisi ja huomenna en varmana tule ennen työajanalkua, ja perjantaista on turha kuvitela mun tekevän ylityötä... joten maanantaina on vielä kaksi ylityötuntia tehtävänä. Tiistaina voinkin sitten haistattaa pitkät yhdeksi päiväksi. :) Ja shoppailla mamman kanssa rauhassa.

Testing

Tahtoo tablet koneen, nyt!

I will have order!

Rakastan listoja. Löysin tänään tylsyyksissäni aivan mahtavan sivun netin ihmemaasta. Listoja, valtavasti listoja ihan joka lähtöön taitaa tuolta joku lista löytyä. Kielenä kylläkin englanti. Olen innoissani! (Ja aika heihei. ;))

Soveliasta?

Olin sunnuntaina erään sukulaiseni rippijuhlissa. Asiaan kuuluen tietenkin oli kirkko messu ensin sisältäen konfirmaation, sen jälkeen hautausmaalla hengailua (erittäin goottia by the way) odottaen lapsukaisia (tai no teinejä) onniteltaviksi ja sitten siirryttiinkin jo juhlapaikalle nauttimaan hyvästä ruoasta ja seurasta.

Ilma oli hikinen ja itseltänikin meinasi kirkossa lähteä taju, kun en ilmaa meinannut saada. Silti urhjoollisesti pidin ylläni ohuen neuletakin, sillä kirkossahan ei saisi olla hartiat paljaana. Siitä heräänkin kysymys, mikä on soveliasta? Minut on kasvatettu siihen, että kirkossa peitetään paljaat hartiat/olkapäät. Monelle näin ei olla opetettu, sillä nytkin kauhistelin joitakin asuja. Onko soveliasta, että rippileirin isosella on niin lyhyt hame, että kolehtia kerätessä meinaa tussu vilahtaa? Onko soveliasta laittaa kirkkoon ylle toppia joka näyttää bikinin yläosalta ja muutenkin paljastaa sekä selän, että jalat melkein haaroväliin asti? Onko se soveliasta? Vai olenko minä itse vain vanhanaikainen, menneen ajan jäänne modernissa maailmassa?

Kirjastotyöntekijän näkökulmasta pohdin, että mikä on soveliasta pukeutumista. Pukeudun mustaan, ja päälläni saattaa nähdä jos jonkinlaista paitaa. On Draculaa ja Frankensteinia, on The Crowta ja bändejä, mutta hihatonta paitaa en töihin laita. Miksi? Koska se on jotenkin vulgaaria mielestäni, mutta vain töissä, muuten kyllä käytän hihattomia paitoja paljonkin eikä se silloin haittaa ollenkaan.

Tällaisia pohdin joka aamu vaatteita valitessani.

Kirjaston kesätyöntekijä

On tämä kesäduuni hienoa. Heräät aamulla ennen kukon pieremää, juot kahvin ja syöt jotakin kiireessä, tulet töihin snadisti myöhässä, koska nukut viimetippaan saakka. Töissä yrität olla sekoittamatta lehtiä, aakkostat kirjat hyllyyn silmät ristissä, väistelet siivoojaja puhdistat edellisenä päivänä palautuneet levyt. Huokailet ja toivot, että olisi jo aika kahvitauon.

Sateisella ilmalla toivot, että asiakkaita tulisi pitämään sadetta kirjastoon, kauniilla ilmalla sopii vain toivoa, että asiakkaita tulisi hakemaan vaikka kirjoja rantsulle. Paras päivä kirjastolle on pilvipouta, ettäs tiedätte.

Minä olen kai hullu, sillä rakastan tätä työtä. :)

Want - Need

On  paljon asioita joita haluan, mutta huomattavasti vähemmän on asioita joita tarvitsen. Olenkin päättänyt tehdä heinäkuusta kuukauden, jolloin ostan vain välttämättömän, ruokaa lähinnä ja sen sellaista. Vaatteet, kengät, laukut, kirjat ja muut mukavat luksusasiat saavat odottaa elokuuhun. Pääosin tämä johtuu rahan puutteesta, mutta on muutenkin ihan hyvä herätellä itseään todellisuuteen ja siihen mikä on oikean tarpeen ja turhan tahtomisen ero.

Muutaman viikon päästä nähdään onko Unenruhtinas pysynyt päätöksessään.