23.6.2010

vanhuus ei tule yksin...

Jokaisella tulee se aika eteen, kun ruumis antaa pikkuhiljaa periksi. En vain olettanut, että oma aikani olisi jo nyt, viittä vaille kaksvitosena. Kaipa olen senkin ansainnut, ikinä en ole tarpeeksi liikkunut tai riittävän terveellisesti syönyt. Nyt liikkuminen tuottaa tuskaa enemmän kuin nautintoa, käveleminen sattuu, juokseminen sattuu vielä enemmän.

Ehkä tämä ei kuitenkaan ole vaarallista, hermo vain jumissa. Se yleensä menee itsestään ohi, yleensä. Mutta en muista enää aikaa jolloin kykenin juoksemaan ilman kipuja. Ei sitä oikeasti tajua kuinka mukavaa se juokseminen on ennen kuin sen kyvyn menettää. Miköön ei ole yhtä arvokasta kuin silloin kun sen on menettänyt. Osaisipa arvostaa sitä mitä on, silloin kun se on ajankohtaista, eikä surra myöhemmin sitä mikä on menetettyä.

17.6.2010

Where have all the (good)men gone?

Olen töissä, siis oikeasti töissä. Maksetaan palkka ja kaikki, ja se on ihanaa, vaikka palkka on suurin piirtein samaa luokkaa kuin työttömyyskorvaus, mutta ainakin saan sitä palkkaa ja työkokemusta ja saan tehdä sitä mistä pidän, eli olla kirjastossa töissä. Tosin tänään yksi kirja jo sai minusta voiton, en vain yksin kertaisesti osaa sitä korjata, pitänee jättää jollekin se homma, jollekin joka paremmin sen duunin osaa.

Tämä ilta tulee olemaan pitkä, sillä asiakkaat ovat jonnekin kaikonneet, kaikki. Muutamia tulee ripotellen silloin tällöin, mutta se on tätä sivukirjaston arkea. Ja onhan ne 'pääkirjastostakin' vähenneet ne asiakkaat. En tiedä mitä maailmassa pitäisi tapahtua, että ihmiset saataisiin taas lukemaan. Itselläni on aina lainassa jotakin, olen kirjojen kanssa kasvanut, keskellä sanojen paljoutta ja kielen rikkautta. Siksi siis en ymmärräkään miten joku ei voi lukemisesta pitää.

Lainaan kirjoja, ostan kirjoja... rakastan kirjoja.

Taitaapi olla aika turha postaus, mutta kuluupahan muutama minuutti nopeammin tässä hiljaisuudessa.

13.6.2010

Sleepless in Seattle

Ei nukuta muuten tippaakaan, mikä vituttaa sillä huomenna alkaa kesäduuni ja ylö pitäis kyetä nousemaan kello kuusi. Ei jumankauta. Ei siinä mitään, kävinhän kouluakin jossakin vaiheessa, piti herä joka aamu kuudelta, että ehtii ajoissa paikalle. Mutta koulu ei olekaan niin rankkaa kuin työt...prkl! Koulussa pärjäsi kuuden tunnin yöunilla, mutta epäilen, että töissä ei pärjää. Tai pärjää jos on pakko.

Ja mulla on huomenna hieroja.... ei siinäkään mitää kummempaa, mutta... tuntuu jotenkin nöyryyttävältä mennä hierojalle kun on kuukautiset, varsinkin kun tiedän, että tyyppi hieroo jalatkin... pitää vaan käydä suihkussa ennen kuin menee ja vaihtaa side tottakai. Mutta nöyryyttävää se silti on.

Onneksi lottovoittajan on helppohymuillä... tulihan sieltä sentään 8,50 € hahahahaaa. Take that. :D No niin no ja mummukin sanoi, että velka on muuten sitten maksussa, että mun ei olis edes tarvinnut lyhentää sitä. Pyysin mummulta lainaksi 130, että saan sähkölaskun maksuun, mummeli oli laittanut 200 mun tilille. Ja lyhensin sitä pari kymppiä viime tilistä... olihan se sentään laina. Mummu totesi eilen, että se velka on nyt sitten maksussa. Onse ihana se nainen. :) Mutta en taas vähään aikaan lainaa mummulta rahaa. Se on kamalaa kun joutuu toisilta lainaamaan ja haluan oman mummuni olevan ylpeä minusta... ja rahan lainaaminen ei ole minusta mikään sellainen aihe mistä voisi olla ylpeä... joten se syö naista, kun joutuu lainaamaan. Toisaalta pitää valita kumpi on pahempi, rahan lainaaminen vaiko nälkä. Nälkä on tähn asti ollut se paskoista vaihtoehdoista se paskin... Mutta tämä suunnaton lottovoitto selkeästi helpotti tilannetteni Lumopusta katsoen... rahaa ne sentitkin on. Ja budjetti on melkein hallinnassa.

Tulisi jo uni....

11.6.2010

valivalivali

Heräsin aamulla auringon paisteesee, mutta jonnekin on sekin kadonnut, perkele. Harmaa päivä, harmaa mieli. Mikään ei ole ikinä hyvin...

Sisustus intoilua

Nyt iski taas joku outo homma. Alkoi tympiä tämän asunnun ulkomuoto ja nää karmaisevat tapetit. Päätinkin siis tehdä asialle jotakin.

Nyt makuu soppeni seinää koristaa mustat ja violetit verhot, lakanat ajattelin vaihtaa toistamaan samaa teemaa. Tai edes liippaamaan lähltä, you know, "gothing it up".


I don't know, It feels like I am not comfortable in my own skin.

8.6.2010

Tää on taas niin tätä

Olisihan se pitänyt arvata, kun päivä alkaa hyvin, niin se päätyy penkin alle, varsinkin jos kyseessä on  maanantai.

Heräsin eiliseen päivään täynnä energiaa ja olin kerrankin onnellinen herätessäni. puolenpäivän tienoilla kävelin mummulaan ja juotiin kahvia ja juteltiin. Rakastan mummuani. Mummu oli luvannut mulle myös vanhan pyöränsä. Aivan ihanan vanhan pyörän, hieman ruosteisen jo, mutta siinä oli asennetta. Tietenkin illemmalla kauppa reissulla kaaduin sen kanssa ojaan ja taitoin nilkkani. No onni onnettomuudessa, olisin voinut mäiskähtää siihen koiranpaska kasaan, mutta en mäiskähtänyt. Mutta puukengät ei ole hyvät pyöräilykengät, ihan vain tiedoksi. Tänään nilkkani kanssa sairaanhoitajalla, joka meinasi mut lähettää kaupunkiin terveyskeskukseen, koska täällä ei ole lääkereitä paikalla. VITUN KUNTALIITOKSET. Kaikki on mennyt täällä päin helvettiä sen jälkeen...

Lopulta päätyi kuitenkin laittamaan tukevamman siteen jalkaani, koska olimme molemmat sitä mieltä, että revähtänyt se vain on. Taidan napsaista vielä buranan nassuuni, särkee ihan riittämiin. Mutta mielluummin nyt kuin kuukauden päästä. Paskamaista se olisi Lumouksessa olla, jos jalkaa koristaa paksu side. *huoh*

Eikä tässä vielä kaikki. Kotiinpäin tullessa pyörästä lähti oikeanpuolinen poljin... no se oli vanha pyörä ja metallikin väsyy. Mutta se siitä ilosta. Olin niin onnellinen saadessani sen pyörän... Nyt vain vituttaa. Ja harmittaa kun ei oikein salillekaan pääse ja jää lenkitkin väliin. Pakko koira on käydä kusettamassa, tarvitsen sen rahan, jonka koiran omistaja mulle maksaa... Ei tää jalka nyt NIIN kipeä ole...


Hopefully.

7.6.2010

These boots are made for walking...

Kenkien kertomaa osa 4...

Otetaan tätä vanhempaa tuotantoa tähän hieman enemmän. Nämä maiharit ovat itseasiassa laskuvarjojääkärin hyppykengät, muistaakseni brittien. Jos joku paremmin tietää, niin korjatkoon virheeni. Ostin nämä loppukesästä 2005, suutari antoi tappotuomion viime vuonna, vai oliko se edellisenä. Kuvasta näkyy, että paljon käytetyt ovat, mutta mitä ei kuvasta näe, on se fakta, että pohjat ovat molemmat halki päkiöiden kohdasta. Mutta kun mä en vaan voi heittää näitä menemään. Parhaimmat kengät mitä mulla on ikinä ollut. Ja ovat kyllä hintansa takaisin tienanneet.

Nämä ovat myöskin vanhat kuin taivas ja nykyisin näitä tuleekin vähemmän käytettyä, mutta paljon on näitäkin jalassa pidetty. Muutamalla kympillä taisin nää aikoinan Prismasta tai City Marketista ostaa.

Ja pitäähän sitä tytöllä lenkkikengät olla. Niken lenkkarit on kyllä mukavia ja niin nämäkin. Muutamavuosi on näilläkin ikää, etten tosiaankaan ole mikään himo lenkkeilijä. :D

Anttilasta ovat nämä hankittu joitakin vuosia sitten. Ei paljoa pidetyt, sillä olin piiiitkään peeaa ja suurilla piti käyttää, kun korko alkoi ikävästi pyöriä.. aikaisemmin olin jo korkolapun käynyt vaihdattamassa. Suht mukavat jalassa, mutta ei näillä pitkiä matkoja kävellä... ei ainakaan yhteen ryskyyn.

Pari vuotta näilläkin ikää, mutta todella vähän jalassa pidetyt. Mutta olen näitä tainnut pitää jalassa tänä vuonna enemmän kuin muina vuosina yhteensä. Me likes.

Tässä on taas kengät jotka olen kaverilta ostanut... Tai no vaihtanut. Kaverille sopi paremmin mun electrat ja mulle nää. :D Paljon olen jalassa pitänyt, mutta valitettavasti vieläkin pikkuvarpaat ovat kovilla ja vesikellot niin usein tuleekin. Sukat ovat aika buenot estämään niitä... ja laaastarit. Rakastan. Ja nää mahdollisesti lähtevätkin mukaani Lumoukseen.

Myöskin kaverilta ostetut, eri kaveri kuin edelliset. :) Olenkin naureskellut, että eihän 24 vuotias osaa nauhakenkiä käyttää vaan tarralenkkarit ne olla pitää. Yhdistä nämä yleensä leveälahkeisiin farkkuihin tai hameeseen kanssa säärystimien.

Mulla ja näillä kengillä on tällä hetkellä riitaa. Lensin aika kivulloisesti turvalleni näillä reilu viikko sitten. Kenkien vikahan se on, ei mun... tai sen etten katsonut eteeni. Mutta onhan nää hienot. Ja pohjaakin "vain" n. 11 cm tuolla kannan alla.

Viimeisenä, kaverin vika ostos, ja ehkä omakin. Kokeillessani nää tuntui hyvältä jalassa, mutta ovat kuitenkin inan liian pienet. Huoh. No ei aina voi voittaa.

Tässä siis olivat kenkäni ja ainahan niitä tulee lisää hankittua. Näidenkin kuvien ottamisen jälkeen hankin uudehkot kengät, mutta niistä kuvaa mahdollisesti myöhemmin, ehkä ei ollenkaan. Ne on enemmän semmoset syksyn ja talve ja alkukevään kengät.

5.6.2010

Mööpeli valssia

Iski kauhias hinku siirrellä huonekaluja taas. Olenhan tässä nykyisessä järjestyksessä asunut jo joulukuun alusta asti. Alkaa tympiä pikkuhiljaa. En siis ole mihinkään tyytyväinen... *huoh* ikinä. Taidan heti huomenissa valssailla miun mööpeleitten kanssa. Kaipa joku sen verran tulee jeesaan, että saan pöytää siirreltyä, se kun on lasista niin ei viitsisi itsekseen sitä sitte.

Tulispahan kerrankin siivottua kunnolla... tai edes sinne päin. En kuitenkaan ala lattioita luuttuamaan. Se on vasta juhannuksen tienoilla edessä. En tiedä mistä tämä hinku taas tuli, ihan puskista. Enkä edes tiedä toimiiko tuleva järjestely muualla kuin päässäni, mutta sen näkee huomenna.

Pitänee nyt kuitenkin jo ottaa sen verran härkää sarvista, että heittää likaiset vaatteet pyykkikoriin, pois kierumasta lattialta ja jos suurimmat imurois, niin on huomenna helpompi aloittaa.

Tinakenkä tyttö

Jospa postaisin seuraavan osan kenkien kertomaan tarinaan sillä aikaa kun tiskit likoavat altaassa. Kyllä, minä tiskaan. Onhan edellisestä kerrasta ainakin pari kolme viikkoa jo. Ja melkoisen yököttävää siellä keittiössä sitten olikin jo. Ei tilaa tehdä mitään , saati sitten, että ilkeäisi mitään minnekään laskeakaan. Yöks.

Mutta kenkien kertomaa osa...ööö3? :D

Hankinnat uusimmasta päästä. Olen hankkinut kolmet kengät viikon sisään ja nämä on niistä ne ensimmäiset. :D Eli viikko sitten tasa, eli viime lauantaina ostin markkinoilta nämä ihanuudet. Olen halunnut puukenkiä, perus "hollannikkaita" pienen iäsyyden ja kun ne siinä esillä olivat niin piti tottakai ostaa. Enkä ole katunut ostostani. Onhan nuo vielä uutuuden kankeat. Puukenkä luontuu jalkaan kunnolla, vasta  kun tuo nahka kastuu pariin kertaan perusteellisesti. Tykkään.

Näitä on itseasiassa kolmet, mutta yhdet on työmaan kaapissa, joten eivät kuvaan ehtineet. Kahdet mustat ja nämä oranssinpinkinpunaiset kuuluvat kokoelmiini. Näitä oli jossain vaiheessa myös vihreät, mutta ne lensivät roskiin, kun pohjaan tuli reikä... Ja kaikki varmaan kuvasta voivat päätellä, että aitoja nää ei oo: ;) (eikä myöskään sopivan kokoisia...)

Taisin maksaa näistä joku vuosi sitten pari kolme euroa ja ei näitä ole ennen tätä vuotta paljoa käytettykään, mutta nyt tykästyin. Ärsyttävää läpsytystä pitävät, mutta muuten mukavat ja helpot. Ei näistä sen kummempaa sanottavaa.

Reinot aka reiskat. Jouluna 2007 nämä muistaakseni sain, kun olin ihaillut näiti pitkään. Reinot on tyylikkäät;) Ja Ainot ei todellakaan ole mun tyyliä, yyh. Mummun jalassa ne näyttää hyviltä, ei mun. Rakastan muutenkin, mutta äidiltä saadulla lahjalla on myön tunne arvoa..

Nää on ihan mukavat jalassa, vaikkamuuten melkoiset hirvitykset ovatkin. Mutta poiskaan en heitä, sillä jo edesmenneeltä mummultani nämä sain... tunnearvoa siis näilläkin. Ja onhan näitä käytetty niin koulussa, kuin kaupassakin niinä päivinä, kun ei oma ulkomuoto voisi millään muotoa enää vähempää kiinnostaa. Kunhan van jotakin on jaloissa. Laadukkaat nämä kengät joka tapauksessa ovat, sitä ei käy kieltäminen, vaikka tyylikkyydessä pisteitä menetetäänkin.

Olkoon tämän postauksen viimeinen kenkäpari, mun treeni kengät. Nää on ihanat ja ilmavat. Pohjassakin tavallansa reiät ja materiaali on semmosta verkkomaista. Kevyet ja jalka hengittää. Inan isommat olisivat saaneet olla, mutta ei paljoa. Sain nämä äidiltä, kun olivat sille liian isot.

Mutta kaipa minun tarvitsisi mennä takaisin tuonne keittiöön, siis keittokomeroon ja tehdä jotakin niille pahuksen tiskeille.

4.6.2010

Näin sävel soi askelten...

Kenkien kertomaa osa 2...

Voiko mitenkään mistään päätellä, että rakastan kenkiä?

Nämä tennarin näköiset korko kengät ovat myöskin Cellbesiltä tilattu. Kerran jo suutarillakin käytetty, kun liukastelin koron toisesta irti. Nämä ovat aivan ihunat kengät ja todella mukavat jalassa. Tavallaan tuntuvat ihan lenkkareilta vaikka korkokengät ovatkin.


En enää muista mistä nämä saapikkaat aikoinani hankin. Mutta rakastan näitä, I do believe in fairies. Koska kengät ovat myös taitettuna hyvän näköiset niin taitan mieluummin tuon varren, jo ihan senkin takia, että pohkeeni on aivan liian paksu, jotta kengät menisivät kiinni kunnolla. Suutarilla on näitä kenkiä useamman keran käytetty ja aina sankarini on saanut niiden käyttöikää pidennettyä. Ostin nämä muistaakseni nelisen vuotta sitten. Ihan satavarma en enää ole. ;D

Tottalao bootsit pitää olla. Tosin alunperin en hankkinut näitä itse, itseasiassa ne ei edelleenkään ole mun, vaan virallisesti ne ovat äitini kihlatun, muuuuuuttta.... sovittiin, että nää ois mein yhteiskäytössä. Tosin pikkuhiljaa omin ne itselleni. Ovat äipän kihlatulle inan liian isot tai jotain sinnepäin... ihan sama, mulle ne on just passelit.

Ja pitäähän tytöllä sandaalit olla. Tosin nää on ian kaikkisen vanhat ja olen näitä aika paljon käyttänyt... ikäänsä nähden kuitenkin toooosi vähän, sillä pitkien matkojen jälkeen on aina vesikello jalassa. Not nice. Ja kuten kuvasta näkyy nää on ollut aika paljon jalassa ruohoa leikatessa. On nää kuitenkin hintansa väärtit olleet.

Suutarilla on nämäkin ihanuudet käytetty kertaalleen ja onneksi saatiin korjattua, sillä rakastan näitä(kin) kenkiä. Onneksi kaverini eivät ihan aina osaa ostaa itselleen sopivia popoja. Kikakäkä. Muutama vuosi on näillekin ikää kertynyt. Ja väri on harmaa, ei musta. Tosin jos joku näitä kenkiäni on katsellut niin huomaa varmaan laajan väriskaalan. :D

Niin niistä väreistähän oli puhe. On mulla punaistakin kenkieni seassa. Ihan perus avokkaat. En ole hirveästi näitä käyttänyt, mutta diggaan silti. Ei aina oikein mukamas ole tyyöikästä laittaa näitä jalkaan. Mitäs ne tyylistä tietää. Nämä on enemmän sellaiset aamupuolen kengät. Illalla jalkani ovat jo niin tuvonneet, että näiden käyttö on ihan tuskaa.

3.6.2010

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

avokas, huovikas, huopatossut, kenkä, lapikas, pieksut, nutukas, monot, saapikas, saappaat, sandaalit, sannikas, tallukkaat, tohvelit, tossut, töppöset, virsut, bootsit, popot, jalkine... varmaan niitä nimiä löytyy enemmänkin jos oikein miettimään alettaisiin ja ainahan niitä voi lisää keksiä. ;)

Tämän postauksen aiheena saa kunnian olla kengät ja varsinkin omani.

kenkien kertomaa osa 1

Nämä kengät ovat kuopukseni niin sanoakseni. Eilen postista hain ja sisään näitä Bat avokkaita ei ole vielä niin sanotusti ajettu. Tottakai sovitettu on. Hieman väärän malliset jalkaan siinä mielessä, että hieman nuo jalkapöydän ihrat näyttävät isommilta... siitä selvitään miettimällä minkälaisten vaatteiden kanssa näitä käytetään. Olen haaveillut näistä kengistä viimeiset.. öööö.... 6-7 vuotta. Nyt sain ne viimein hankittua.


Tämä kenkäpari on myöskin tämän vuoden hankintoja. Cellbesiltä tilattu. Olen halunnut korkkipohjaiset kiilakorko kengät jo jonkin aikaa, mutta ei ole näitä oikein silmiin osunut, joten kun nämä näin niin piti ottaa oikein surkea ilme ja pyytää, että jos äiti ostaisi nämä. Itse kun olen aina auki. Mukavat ovat jalassa ja hyvä on kulkea.

Myöskin nämä ovat kenkävuoden 2010 satoa. Demoniat nämäkin, kuten edelläpäin mainitut Bat-avokkaat. Hankin nämä joskus tammi-helmikuussa. Olivat aivan ihanat ja sitten alkoikin kova lämpimien säiden odotus, että näitä PVC-sandaaleita kykenisi käyttämään. Tarkkaan en muista, mutta noin 13-14 senttiä on tuo korko näissä. Näyttävät hyviltä, mutta ehkä joillekin hieman pelottaviltakin, mutta ovat kuitenkin yllättävän mukavia jalassa. Ja jopa äitini kokeili näitä. Ei ehkä ihan äidin tyyliä, mutta ihastui silti. :)

Invader maiharit. Nämä hankin vuosia ja vuosia sitten, mutta paljon en ole käyttänyt, sillä kalvavat yleensä nilkkani alueen vesikelloille. Mutta kyllä mä nämäkin vielä koulutan. Nauhat oli alunperin mustat, mutta jotenkin toi pinkki oli vaan niin veikee väri, että oli aivan pakko laittaa... :D Hee hee hee. Rakastan näitä kenkiä kaikesta huolimatta. Varustelekasta nämä hankin. Voisi varmaan ehkä mahdollisesti laittaa Lumoukseen nämä jalkaan... ainakin yhtenä iltana. hmm...

Näiden kenkien tarina ja nämä kengät tuovat aina pienen surun mieleen. Mummuni osti nämä kengät minulle, koska ihastuin niihin... oltiin kaupoilla hakemassa hautajais kenkiä/vaatteita. Pappa oli juuri kuollut ja kyseinen mummuni jäänyt leskeksi. En ole nöitä pitkiin aikoihin käyttänyt. Suurin syy on ehkä se, että olen kerryttänyt ihraa sen verran monttubileiden jälkeen, että eivät enää oikein tahdo istua... on näitä liimattukin sieltä sun täältä aina kasaan, kun hiukan repsahtaa... en vain voi heittää näitä poiskaan.

Mutta tässä siis oli kenkien kertomaa osa 1, jatkoa seuraa myöhemmin. Mutta päivän hyvä työ tuli tehtyä, olen ollut luovuttamassa verta. Miten se tähän aiheeseen liittyy? Ei mitenkään, mutta halusin vain kertoa sen. Olen viimeksi luovuttanut verta 2007, että oli jo korkea aikakin palata.

1.6.2010

I'll think about it tomorrow

Niinpä niin, ei ole nyt hyvä olla ollenkaan. Pääsykokeisiin lukeminen on ollut aika villiö kyytiä, henkisesti, emotionaalisesti... helvetti, jos kulunutta sanontaa käyttää, se on ollut yhtä vuoristorataa. Alas, ylös ja alas taas. Yhksi hetki olen surkein olento maan päällä ja seuraavaksi olen Scarlett O'Hara, itsepäinen, selviytyjä. Too stubborn ti give up.

Mutta nyt, kun kokeet on huomenna. Meinasin kerrata hieman lukemaani, ja ehkä vielä ei ole liian myöhäistä. en vain löydä motivaatiota mistään, ei vain jaksa. Olen lopen uupunut... huolehdin ehkä turhaan, kuka ties, mutta en vain haluaisi ajatella asiaa enää. No huomisen jälkeen ei oikeastaaan kai tarvitsekaan, ainakaan hetkeen. Ehkä voin kerrankin nauttia vapaa-ajastani... ennen kuin uudet huolet synkentävät taivaani.

After all tomorrow is another day!