No näi o

Voi jumalauta, mä en tajuu miten joku voi olla niin kiinnostunut toisen elämästä... tai ei, ei elämästä vaan painosta. Ehkä tää homma kirpasiki taas syvemmältä, kuin tajusinkaan.

En voi uskoa, että kaverini vanhemmat jaksavat edelleenkin vatvoa mun painoani tai muistutella siitä. Olenhan ollut kaverini kanssa läheisiä jo melkein 12 vuotta, ja kyllä olen aina ollut iso, mutta mitä vittua se niille kuuluu? Kyllä Unenruhtinaan kannattaisi nyt tulla painonvartijoihin pudottamaan ynnä muuta "läppää" lentää. Ei jumalauta! Onhan tästä mulle sanottu päin naamaakin, mutta silti. Jotenkin vaan tuntuu niin paksulta... pun intended. Ja kun se ei rajoitu vaan niihin vanhempiin vaan olen kuullut, että jopa kaverini mummu on maininnut mun koostani kaverilleni. Miten joillekin se paino voi olla niin saatanan tärkeä asia? Eikö sillä ole mitään merkitystä, että olen kuitenkin ollut enemmän taiu vähemmän mukana kaverini elämässä ja tukenut ja auttanut parhaani mukaan? Ei sillä ei taida olla merkitystä... vaan sillä,että olen laiska ja läski ja työtön. Haistakoon, vetäköön ja painukoon. Mua vituttaa nyt sen verran, että taidan mennä salille ja laittaa rautaa nöyrtymään. Perkele.


Over and out ja anteeksi.

Piupalipaupali

Eipä tässä ole mitään maailmaa mullistavaa tapahtunut.

AUS koulutus on ihan hyvällä mallilla. Siis Ammattiura suunnittelu koulutus. Kahden viikon info jakso takana ja 10 vko työharjoittelua edessä. Pääsin taas kirjastoon harjoittelemaan ja toivottavasti sieltä löytyisi sitten myös se kesätyöpaikka. Sinne ainakin kovasti haluaisin.

Luulin, että tämä koulutus olisi ollut kamalampaakin... oikeastaan ainoastaan eilinen päivä oli ennakkoodotusteni mukainen eli ihan riivatun kuivakka, pohjaanpalannutta paskaa niin sanotusti. No eilisestäkin selvittiin. Keskiviikkona oli ihan sikahauska päivä, sillä paikallinen teatteri "legenda" oli meille pitämässä koulutuspäivää ja improvisaatiota harrastettiin koko päivä. Oli hieno vain heittäytyä ja antaa mennä. Päivä oli aivan liian lyhyt ja siksi kai eilinen, torstai päivä, tuntuikin noon kamalalta.

Mutta eipäs tässä sen kummempaa todellakaan ole tapahtunut. Mielitekoja vain on niin monia näin keväisin, uusia vaatteita, kenkiä, sisustusta ynnä muuta... No edellispäivänä tulikin sitten hommattua itselleni kahvipannu ja sen kanssa onkin sitte opeteltu keittämään kahvia. Ei siitä missään tapauksessa tule yhtä hyvää kuin mummun kahvista, sehän on sanomattakin selvää, mutta kokeilemalla siitä saa kuitenkin ihan hyvää. Aamuisin taidan kuitenkin suosia ihan tätä omanperinteen mukaista suodatin kahvia ja niin edelleen. Tämä pannukahvi voisi olla niiden kiireettömien hetkien herkkua.

Mutta kahvihetken jälkeen pitäisi tarttua toimeen ja tiskata ja pyykätä. Eipä nuo kotiaskareet niin innosta, mutta puhtaisiin vaatteisiib on kuitenkin niin mukava pukeutua ja puhdas kahvikuppi on kaiken a ja o. :D