kerrankos sitä....

Kerrankos sitä päästä kuuluu hassuja ääniä. Olen taasen mennyt ympäri huushollia pää kolmantena jalkana. Ehkä se ei ole mikään uutinen saati blogimaailman ihmeellisen asia, mutta sitä kuitenkin tapahtuu yllättävän harvoin.

Eilen imuroin ja siivoskelin hieman, sillä sain uuden nojatuolin... mulle uuden siis. Se oli uusi joskus kauan kauan sitten, sillä mummu osti sen ja sitten se oli vuosia meillä äidin luona ja nyt minä sain sen. Sen kaverit on jo kauan sitten kuolleet ja pois viety. Sohva ja toinen tuoli hajosivat jo kauan sitten. Minä rikoin tuolin ja veli sohvan... isoja kun kumpainenkin ollaan niin vahinkoja tapahtuu. Mutta m inä sain viimeisen viikingin itselleni. :D

Pyykkiä olen myös pessyt ja lisää tarvitsisi pestä. Autoa olen menossa siivoamaan. Siitä voisi melkein vetää rastin seinään sillä onko siitä jo puolitoista vuotta kun viimeksi olen autoani puunannut?

Halloween kivaa

Halloweeniin on vielä aikaa melkein pari viikkoa, mutta ei se haittaa. Halloween on vuoden paras juhla ja sitä odotan aina innolla. Tänään kävin hiukan kaupoilla, vaikka ei varaa olisi ollutkaan. Syön varmaan äipällä aika paljon seuraavina viikkoina. No se on sitä työttömän arkea muutenkin.

Mutta siis kaupoilla.. Kävin pilailupuodissa ja kaikkea kivaa oli siellä. Lepakoita ja korppeja ja puuteria. melkein alkaa kuola valua, kun funtsii mitä kaikkea niistä saa aikaiseksi. Tiimarissakin kävin tankkaamassa kynttilä kokoelmaani ja jotain turhanpäiväistä krääsää tuli sieltäkin mukaan ostettua.

No niistä ötököistä ynnämuista saa kivoja joulukuusen koristeita, kun Halloween on ohi. Että mä rakastan mun ideoitani. Tosin en ole ihan varma jaksanko kuitenkaan mitään tehdä. *kika*. Aika näyttää.

Once more with a feeling!

Taas kerran sitä ihmettelen. Joulu on jo kaupoissa. Miksi? Miksi nyt jo? Lokakuun puolivälin jälkeen heti. Eikö Marraskuun puoliväli riitä, marraskuun alku? Eipä kai. Kohta varmaan jo elokuussa kaupoista saa joulukalentereita ja koristetta jos jonkinlaista. Onko ihme, että hermo menee?

Tosin on mulla pientä joulumieltä havaittavissa. En tosin ole kortteja väkertämässä tai muutakaan. Mutta mietin, että joulukuusen voisi koristella pienillä lepakoilla ja hämähäkeillä, muovisilla tietenkin höpsöt. Ja näin Hello...Halloweenin aikoihinhan kaupat on tota tavaraa pullollaan, jipii! Mietin myös joululahjoja. Yhtäkään en ole vielä hommannut mun hobitille ja kavereille olen jo pohtinut mitä hankkisin, jos vain raha varat antavat periksi. En minä mitää kallista, tosin halvemmaksi tulee ostaa kuin itse ööö... "askarrella". En ole kädentaidoiltani kovinkaan hyvä. :D

Mutta nyt suunta kohta kaupunkia näistä helvetin esikartanoista ja kattellaan.

Searching in the darkness

Taas kerran tuntuu, että elämässä ei ole mitään. Ei päämäärää, ei maalia, asiaa jota tavoittelisi. Päivät muodostavat loppumattoman ketjun hukattuja hetkiä. Seuraavat toisiaan harmaina ja samanlaisina.

Silti en halua asialle tehdä mitään. Tämä on tuttua, tämän minä osaan. My comfort zone. Tässä olen hyvä.

Russian Roulette

Olen miettynyt asioita. Elämää, ystävyyttä, rakkautta, kuolemaa. Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on kuin venäläistä rulettia. Milloinkaan et tiedä milloin luoti osuu juuri sinuun. Milloin kaikki alkaa mennä alamäkeä. Forrest Gump väitti muuta, suklaarasioista jutteli, mutta en jaksa enää uskoa siihen paskaan. Suklaa hyvää, mutta...

Miksi en osaa enää avautua edes parhaalle ystävälleni? Hän... noh paremman sanan puutteessa skitsahti muhun reilu kuukausi sitten... päivänä johon muhun sattui paljon. Isällä oli juuri todettu varpaassa kuolio ja olin shokissa. En tiedä, tunnustin kaverilleni ottaneeni hiukan nokkiini asiasta. Mutta loukkasiko asia minua enemmän kuin olen halukas myöntämään? Sillä tuntuu, että välimme eivät ole olleet entisellään sen jälkeen... Minulla on ikävä sitä ihmistä, jonka tunsin heinäkuussa. Nyt välillämmme on aina jännite... en osaa sanoa. Surullista se on.