...luulisin.
Tein simaa viime sunnuntaina ja pullotin sen eilen. Se jopa maistui simalta. Hassua, minä onnistuin jossakin. No joo, sokerilientähän se vain on, mutta kuitenkin. Eikä se kyllä mun laihdutuskuuria auta, mutta se vain on hyvää. En jaksa nyt muutenkaan painoni kanssa stressata, jatketaan sitä sitten ensi viikolla.
Nyt ajattelin vain nauttia olostani ja vapusta. Hyvää vappua.
30.4.2009
26.4.2009
Dear diary
Rakas päiväkirja, olen yrittänyt opetella ruokapäiväkirjan pitoa. Yleensä olen jaksanut muutaman päivän ja sitten se kuihtuu kokoon. Hassua miten sitä jaksaa aina vain yrittää, luulisi minunkin jo luovuttaneen. Ehkä hakkaan vain päätäni seinään, ei tähän luupäähään kuitenkaan uusi oppi juurru.
Kirjaan siihen mitä olen päivän aikana syönyt ja liikkunut. Ilman kaloreita ja hiilareita ynnä muuta paskaa. Tähän asti on mennyt yllättävän kivuttomasti. Mutta mitä juominen tuo tullessaan sitä ei tiedä erkkikään.
Tänään on ollut ohjelma numerossa siivoamista, tai siis paremminkin sen välttelyä. Tosin olen onnistun imuroimaan, tamppaamaan matot, pesemään lattiat ja eka koneellinen pyykkiä on koneessa. Pian tarvitsisi mennä äipälle ja silittää verhot ja nyysiä äipältä jotkut pitsiverhot vielä. No sen ehtii. Mutta pakko on siivota vaikka yritän asiaa vältellä, sillä inhoan jo itseäni tarpeeksi ilman morkkista.
Kirjaan siihen mitä olen päivän aikana syönyt ja liikkunut. Ilman kaloreita ja hiilareita ynnä muuta paskaa. Tähän asti on mennyt yllättävän kivuttomasti. Mutta mitä juominen tuo tullessaan sitä ei tiedä erkkikään.
Tänään on ollut ohjelma numerossa siivoamista, tai siis paremminkin sen välttelyä. Tosin olen onnistun imuroimaan, tamppaamaan matot, pesemään lattiat ja eka koneellinen pyykkiä on koneessa. Pian tarvitsisi mennä äipälle ja silittää verhot ja nyysiä äipältä jotkut pitsiverhot vielä. No sen ehtii. Mutta pakko on siivota vaikka yritän asiaa vältellä, sillä inhoan jo itseäni tarpeeksi ilman morkkista.
25.4.2009
This is our town of Halloween
Halloween on kauhun juhlaa ja kauhua koin ihan riittämiin, kun aamula uskaltauduin vaa'alle. Lihominen ei ole vain kauhukuva vaan totisinta totta. Asialle on pakko tehdä jotakin.
Paino huiteli taas 128 kilossa. Vittu! On tullut muutamassa kuukaudessa 5 kiloa lisää. Mutta eihän mulla ole itsekuria. No nyt sitä(kin) sitte treenataan.
Kiukkua purkaakseni ja inteinhoa myös, aloin siivoamaan. Tai ainakin pesin pyykkiä ja tuulikaapin lattian imoruin ja pesin. Tarkoituskin oli niin tehdä muutenkin, mutta kiukku antaa kummasti puhtia. Tämän viikonlopun aikana laitan ikkunoihini uudet verhot, sänkyyni puhtaat ja uudet petivaatteet. Kodissani tulee tuoksumaan puhtaalta eikä enää tarvitse kahlata sorassa.
Mutta nyt äipälle syömäään. :D
Paino huiteli taas 128 kilossa. Vittu! On tullut muutamassa kuukaudessa 5 kiloa lisää. Mutta eihän mulla ole itsekuria. No nyt sitä(kin) sitte treenataan.
Kiukkua purkaakseni ja inteinhoa myös, aloin siivoamaan. Tai ainakin pesin pyykkiä ja tuulikaapin lattian imoruin ja pesin. Tarkoituskin oli niin tehdä muutenkin, mutta kiukku antaa kummasti puhtia. Tämän viikonlopun aikana laitan ikkunoihini uudet verhot, sänkyyni puhtaat ja uudet petivaatteet. Kodissani tulee tuoksumaan puhtaalta eikä enää tarvitse kahlata sorassa.
Mutta nyt äipälle syömäään. :D
24.4.2009
Hiding, hiding,hiding....
Hiding from tomorrow, nothing left to say
Victims of the moment, future deep in doubt
Piiloittelen päivältä, vaikka suhteellisen hyvä päivä on tänään ollutkin. Olen nukkunut melko hyvin, joten en tehnyt kuolemaa aamulla. Kävin suihkussa, keitin kahvia ja söin. Siiis minä söin aamulla. En yleensä syö juuri mitään aamuisin, sillä olen monet kerrat meinannut oksentaa siitä hyvästä. Tuli vain niin paha olo. Mutta ei tänään, vaikka vedin ruisleipää, jonka päällä kevytleviä, kermajuustoa, kurkkua ja tomaattia ja lauantai makkaraa. Join kahvia, eilen puristettua appelsiini mehua ja noin 4,5 dl jugurtti "pirtelöä". Töissä olo oli hyvä enkä nälkäinen kuten yleensä. Ruokatauko on siinä puoli yksitoista ja yhdentoista välissä. Siellä lisää ruisleipää joissa samat päällä kuin aikaisemminkin ja lisänä salaatin lehteä. Tulin inan liian täyteen, mutta kehno olo oli poissa tuossa tuokiossa. Olo oli hyvä ja ei nälkäinen. Se on vaihteeksi mukava tunne. Kahvitaolla en syönyt mitään vaan join kahvia. Kotona olin noin puoli neljä jolloin söin omenan, toisen satsin jugurtti "pirtelöä" ja soija kaakaota lasillisen. Lenkiltä tullessani tuossa inan vaille seitsemän söin yhden perinteisen jugurtin, metsämarjaa maultaa. Ja nyt on olo hyvä edelleen. Haen tästä kahvia ja käperry sohvalle lukemaan. Illalla voi olla, että käyn baarissa, mutta voin olla menemättäkin.
Liikuttuakin on eilen ja tänään tullut. Eilen kiersin koiruuden kanssa noin viiden kilometrin lenkin. Hassua sinänsä, että mulla olisi ollut virtaa pidemmällekin lenkille, mutta koira meinasi kompastua kieleensä. Ei ilmeisesti ole tottunut sellaisiin lenkkeihin. Ja se on ihan mun moka. Oman kuntoni ei ole oikein kestänyt tuollaisia lenkkejä ennen. Ikävää se olisi ollut antaa koiran raahata mua perässään. No eniveis, se oli eilen. Tänään koiruuden kanssa lenkillä, noin 1,5 km ja sen jälkeen kuntosalille. Autoa en ole käyttänyt kuin työmatkoihin viime päivinä. enkä aio käyttääkään. Säästäähän se vähän bensaakin, vaikka vain nimellisesti. Saa se kuitenkin olon tuntumaan paremmalta.
Mutta nyt se kahvi ja kirja.
10.4.2009
Third Reich
Tunnustan, minusta natsit ovat valtavan mielenkiintoisia. Luulin hyvin pitkään olevani ainoa... tai siis en ainoa, joka pitää natseja ja Hitleriä kiinnostavina, vaan ainoana joka uskaltaa puhua asiasta ääneen. Monesti tuntuu, että asiasta vaietaan edelleen tarkoituksen mukaisesti. Jos joku tunnustaa, että hänestä natsit ovat mielenkiintoisia... tyyppi leimataan natseja ihannoivaksi hölmöksi, ilmestyskirja pedoksi. Asiahan ei tietenkään voi olla niin viaton, kuin se oikeasti on. Jotkut meistä, minä mukaanluettuna on vain kiinnostunut asioista. Jotkut vain ovat sitä mieltä, että se miten kokonainen kansa saadaan seuraamaan sokeasti yhtä johtajaa, on mielenkiintoinen ilmiö... tietenkin kaikessa on myös poikkeuksensa. Yritettiinhän Hitlerinkin tappaa useaan otteeseen. Mutta minusta on mielenkiintoista se miten ihmisen mieli... miten me manipuloimme toisiamme... und der Führer, Hitler osasi tuon taidon paremmin kuin kukaan muu. Ja se kiinnostaa minua.
Ja onnekseni en ole ainoa. Eilen tapasin töissä erään naisen, joka jakoi mielipiteeni. En olekaan yksin. Toin kirjoja alakerrasta yläkertaan ja laittelin niitä siinä, kun tämä naisasiakas tuli katselemaan olisiko siinä satsissa joitakin hyvi dekkareita. Juttelimme jonkin aikaa kirjoista ja nainen kysäisikin olenko lukenut Ilkka Remestä. Sanoin, että Ruttokelloja olen jonkin verran lukenut, mutta en saanut kirjaa päätökseen, en pitänythänen tyylistään kirjoittaa. Nainen totesi, että hänellä oli myös todella huono kuva Remeksestä, mutta luki miehen Pahan Perimä kirjan ja se oli todella mielenkiintoinen. Ja keskustelun perusteella annoin Remekselle uuden mahdollisuudeen ja lainasin Pahan Perimän.
Erik ja Katja Narvan perhe-elämä muuttuu peruuttamattomasti, kun Erikin iäkäs isä katoaa Berliinin-matkallaan. Mitä salailtavaa liittyy USA:ssa tieteellisen uran tehneiden Erikin vanhempien menneisyyteen? Mitä tekemistä toisen maailmansodan aikaisella natsi-Saksalla on isän katoamisen kanssa? Geenit ja perimä ovat tähän asti olleet Erikille työtä, mutta nyt niistä tulee jotain paljon henkilökohtaisempaa.
Natsi-Saksan johto valjasti tieteen palvelukseensa voittaakseen toisen maailmansodan. Nyt, yli 60 vuotta sodan päättymisen jälkeen, osa Hitlerin pelottavimmasta perinnöstä päätyy hämärissä olosuhteissa Helsinkiin.
Erik ja Katja ajautuvat perheensä synkkää salaisuutta selvittäessään yhä järkyttävämpien asioiden keskelle, sillä suurvaltapolitiikka on tänään raadollisempaa kuin koskaan...
Esittely WSOY:n sivulta
Nainen kysäisi myös minulta olisiko minulla joku kirja jota suosittelisin ja sanoin, että romaaneja en ole lukenut natseista juuri ollenkaan, mutta faktaa kylläkin. Tai ainakin mikä on faktaa tänään, sillä tutkimusten mukana faktatkin muuttuvat. Olihan Plutokin planeetta ja nyt se ei ole. Vai onko tilanne taas muuttunut. :D No oli miten oli. Suosittelin hänelle Michael Burleighin Kolmatta Valtakuntaa. Nainen ei ollut siitä ennen kuullutkaan, joten mitä ahkerana kirjaston työn tekijänä kipaisin raput alas, nappasin kirjan hyllystä ja hypin raput takaisin ylös, olinhan löytänyt "kaverin". Ja sen voi ottaa myös kuntoilun kannalata, It's really good for my thighs. Nainen totesikin, ettei ollut ajatellutkaan hakea kirjoja alakerrasta aiheeseen liittyen, mutta oli iloisesti yllättynyt kuitenkin ja selaili kirjaa ja päätti ottaa sen. Sillä ei ole merkitystä, tekikö hän sen minun mielikseni vai siksi, että oli oikeasti kiinnostunut myös faktoista.
Kolmas valtakunta on syvällinen analyysi natsien valtaannoususta, heidän ideologiansa synnystä sekä synkästä sillasta sanojen ja tekojen välillä. Keskeisin kysymys on, mitä tyhjiötä Hitler ilmestyi täyttämään. Mikä sai saksalaiset kääntämään selkänsä kriittiselle älylle ja omaksumaan messiaaniset fantasiat uudesta uljaasta utopiasta?
Historioitsija Michael Burleigh etsii syytä Saksan turmioon koko kansakunnan moraalisesta romahduksesta, joka sai "sivistyneet ihmiset" hakeutumaan epämääräisen mystiikan, hurmahenkisen henkilöpalvonnan ja etnisen vihan pariin. Hän tutkii Weimarin Saksan henkistä miljöötä, rodullisten stereotypioiden syntyä sekä kvasitieteellisten ja uskonnollisten näkemysten muotoutumista natsistiseksi kokonaisuudeksi. Hän kuvaa perusteellisesti kuinka laillisuus hylättiin, rotuopit pantiin toimeen ja kuinka miehitystä johdettiin.
Runsaasti mainetta niittänyt Kolmannen valtakunnan historia lähtee liikkeelle ensimmäisestä maailmansodasta ja päättyy Länsi-Saksan jälleenrakennuksen alkuaikoihin. Se paljastaa natsi-Saksan järkyttävän huolellisesti suunnitelluksi tuhokoneistoksi, poliittiseksi uskonnoksi, joka oli ensimmäisenä periaatteenaan hylännyt järjen äänen.
Esittely myöskin WSOY:n sivuilta
Vaikka Kolmannella valtakunnalla on korvissamme ja mielissämme paha kaiku, se voi kaikesta huolimatta olla myös ihmisiä yhdistävä tekijä. Ei mitään niin pahaa, etteikö edes pientä rahtusta jotakin hyvääkin.
Ja onnekseni en ole ainoa. Eilen tapasin töissä erään naisen, joka jakoi mielipiteeni. En olekaan yksin. Toin kirjoja alakerrasta yläkertaan ja laittelin niitä siinä, kun tämä naisasiakas tuli katselemaan olisiko siinä satsissa joitakin hyvi dekkareita. Juttelimme jonkin aikaa kirjoista ja nainen kysäisikin olenko lukenut Ilkka Remestä. Sanoin, että Ruttokelloja olen jonkin verran lukenut, mutta en saanut kirjaa päätökseen, en pitänythänen tyylistään kirjoittaa. Nainen totesi, että hänellä oli myös todella huono kuva Remeksestä, mutta luki miehen Pahan Perimä kirjan ja se oli todella mielenkiintoinen. Ja keskustelun perusteella annoin Remekselle uuden mahdollisuudeen ja lainasin Pahan Perimän.
Pahan perimä
ET VOI VALITA VANHEMPIASI. ET VOI MUUTTAA PERIMÄÄSI. VOIT VAIN TAISTELLA PAHAA VASTAAN...Erik ja Katja Narvan perhe-elämä muuttuu peruuttamattomasti, kun Erikin iäkäs isä katoaa Berliinin-matkallaan. Mitä salailtavaa liittyy USA:ssa tieteellisen uran tehneiden Erikin vanhempien menneisyyteen? Mitä tekemistä toisen maailmansodan aikaisella natsi-Saksalla on isän katoamisen kanssa? Geenit ja perimä ovat tähän asti olleet Erikille työtä, mutta nyt niistä tulee jotain paljon henkilökohtaisempaa.
Natsi-Saksan johto valjasti tieteen palvelukseensa voittaakseen toisen maailmansodan. Nyt, yli 60 vuotta sodan päättymisen jälkeen, osa Hitlerin pelottavimmasta perinnöstä päätyy hämärissä olosuhteissa Helsinkiin.
Erik ja Katja ajautuvat perheensä synkkää salaisuutta selvittäessään yhä järkyttävämpien asioiden keskelle, sillä suurvaltapolitiikka on tänään raadollisempaa kuin koskaan...
Esittely WSOY:n sivulta
Nainen kysäisi myös minulta olisiko minulla joku kirja jota suosittelisin ja sanoin, että romaaneja en ole lukenut natseista juuri ollenkaan, mutta faktaa kylläkin. Tai ainakin mikä on faktaa tänään, sillä tutkimusten mukana faktatkin muuttuvat. Olihan Plutokin planeetta ja nyt se ei ole. Vai onko tilanne taas muuttunut. :D No oli miten oli. Suosittelin hänelle Michael Burleighin Kolmatta Valtakuntaa. Nainen ei ollut siitä ennen kuullutkaan, joten mitä ahkerana kirjaston työn tekijänä kipaisin raput alas, nappasin kirjan hyllystä ja hypin raput takaisin ylös, olinhan löytänyt "kaverin". Ja sen voi ottaa myös kuntoilun kannalata, It's really good for my thighs. Nainen totesikin, ettei ollut ajatellutkaan hakea kirjoja alakerrasta aiheeseen liittyen, mutta oli iloisesti yllättynyt kuitenkin ja selaili kirjaa ja päätti ottaa sen. Sillä ei ole merkitystä, tekikö hän sen minun mielikseni vai siksi, että oli oikeasti kiinnostunut myös faktoista.
Kolmas valtakunta
Lukijoiden ja tutkijoiden suosion saavuttanut analyysi natsien valtaannoususta, heidän ideologiansa synnystä sekä synkästä sillasta sanojen ja tekojen välillä.Kolmas valtakunta on syvällinen analyysi natsien valtaannoususta, heidän ideologiansa synnystä sekä synkästä sillasta sanojen ja tekojen välillä. Keskeisin kysymys on, mitä tyhjiötä Hitler ilmestyi täyttämään. Mikä sai saksalaiset kääntämään selkänsä kriittiselle älylle ja omaksumaan messiaaniset fantasiat uudesta uljaasta utopiasta?
Historioitsija Michael Burleigh etsii syytä Saksan turmioon koko kansakunnan moraalisesta romahduksesta, joka sai "sivistyneet ihmiset" hakeutumaan epämääräisen mystiikan, hurmahenkisen henkilöpalvonnan ja etnisen vihan pariin. Hän tutkii Weimarin Saksan henkistä miljöötä, rodullisten stereotypioiden syntyä sekä kvasitieteellisten ja uskonnollisten näkemysten muotoutumista natsistiseksi kokonaisuudeksi. Hän kuvaa perusteellisesti kuinka laillisuus hylättiin, rotuopit pantiin toimeen ja kuinka miehitystä johdettiin.
Runsaasti mainetta niittänyt Kolmannen valtakunnan historia lähtee liikkeelle ensimmäisestä maailmansodasta ja päättyy Länsi-Saksan jälleenrakennuksen alkuaikoihin. Se paljastaa natsi-Saksan järkyttävän huolellisesti suunnitelluksi tuhokoneistoksi, poliittiseksi uskonnoksi, joka oli ensimmäisenä periaatteenaan hylännyt järjen äänen.
Esittely myöskin WSOY:n sivuilta
Vaikka Kolmannella valtakunnalla on korvissamme ja mielissämme paha kaiku, se voi kaikesta huolimatta olla myös ihmisiä yhdistävä tekijä. Ei mitään niin pahaa, etteikö edes pientä rahtusta jotakin hyvääkin.
1.4.2009
There's a hole in the world like a great black pit...
Maailmassa on reikä... tai minussa on reikä. Keskellä rintaa, valtava kirvelevä reikä, joka muistuttaa olemassa olostaan silloin kun sitä vähiten odottaa, kun on haavoittumaisimmillaan. Olen yksin.
Olen yksin ja suurimman osan aikaa olen siitä ylpeä. I need no man nor woman. Minä olen minä ja pärjään vallan hyvin omillani. Minulla on omat piintyneet tapani, neuroosini, joita ei kukaan selväjärkinen ymmärrä. Kiukuttelen kuin kaksivuotias, juon kahvia kuin addikti, nauran kieroutuneille asioille... rakastan juoda kaljaa ja syödä banaania.
Mutta on hetkiä, kuten nyt, jolloin olisi kiva käpertyä jonkun kainaloon. Jonkun, joka sanoisi, että kaikki on hyvin, sulla ei oo mitään pelättävää. Sitä kaipaa välillä niin, että sattuu. Vituttaa katsella onnensa kukkuloilla olevia pareja, jotka katsovat maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi. Vituttaa, koska olen kateellinen. Eivät ne kuitenkaan kestä... ei ainakaan arkea, avioliiittoa, muksuja, kiirettä, työtä ja uraa, dementoituvaa anoppia. Silti antaisin melkein mitä vain saadakseni sen mit heillä on...
Olen yksin ja suurimman osan aikaa olen siitä ylpeä. I need no man nor woman. Minä olen minä ja pärjään vallan hyvin omillani. Minulla on omat piintyneet tapani, neuroosini, joita ei kukaan selväjärkinen ymmärrä. Kiukuttelen kuin kaksivuotias, juon kahvia kuin addikti, nauran kieroutuneille asioille... rakastan juoda kaljaa ja syödä banaania.
Mutta on hetkiä, kuten nyt, jolloin olisi kiva käpertyä jonkun kainaloon. Jonkun, joka sanoisi, että kaikki on hyvin, sulla ei oo mitään pelättävää. Sitä kaipaa välillä niin, että sattuu. Vituttaa katsella onnensa kukkuloilla olevia pareja, jotka katsovat maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi. Vituttaa, koska olen kateellinen. Eivät ne kuitenkaan kestä... ei ainakaan arkea, avioliiittoa, muksuja, kiirettä, työtä ja uraa, dementoituvaa anoppia. Silti antaisin melkein mitä vain saadakseni sen mit heillä on...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)